Kiekko-uutiset

Tältä palstalta löydät kisaraportteja ja sisäpiirin tarinoita rankingkausien varrelta. Palstan sisällöstä vastaavat liiton hallituksen nimeämät toimittajat ja osa raporteista julkaistaan paperilla Kiekkolehdessä.


Naantalin 2. päivä:VETO on joukkueiden Suomen mestari 2011!

Tiedottaja  12.04.2011  00:40

Rankingkauden päätyttyä sunnuntaina oli vuorossa vielä Suomen cup ja SM-joukkuekisa.

Suomen cupin osallistujien joukossa nähtiin myös lajin keulahahmot Roni Nuttunen ja Ahti Lampi. Kaksikko esittikin heti aamusta pelaamisen mallia muille. Kun arpaonnikin oli vielä suotuisa nähtiin cupissa "unelmafinaali". Siinä voiton nappasi vuoden tauon jälkeen pirteämmin esiintynyt Ahti Lampi ottelun päättyessä 3-1.

Joukkuekisan mestaruutta tavoitteli ilahduttavasti peräti 12 nelihenkistä joukkuetta. Näin ollen nähtiin muutaman vuoden tauon jälkeen sekä elitti että divarilohko. Elittilohkossa kaksi viimeisintä mestaruutta voittanut Optime jyräsi Lammen johdolla runkosarjan voittoon. Toiseksi sijoittui VETO, joka oli vahvistanut muutenkin kokenutta ryhmäänsä illalla vielä vuoden 2001 Suomen mestarilla, Anssi Järvisellä. Kun joukkueessa pelasivat vielä Järvisen lisäksi Janne Kokko, Kristian Iso-Tryykäri, Mikael Lindberg ja Arto Käsmä, oli joukkueessa peräti kolme maailmanmestaria, kuusi avoimen sarjan Suomen mestaria sekä lukuisia muita meriittejä(kuten lukematon määrä Oulun liigan osakilpailuvoittoja). Kolmannen sijan runkosarja nappasi Pultti Amigos ennen vaisusti pelannutta Raision pöytäjääkiekkoa, joka oli saanut joukkueeseensa Nuttusen. Kaksi viimeistä puolivälieräpaikkaa saavuttivat Kiekko-Lampaat ja PÖLY 3D. Esipudotuspeleihin joutuivat Kala ja TähtiPÖLY.

Divarista esipudotuspeleihin ponnistivat Talpelan Taiga ja Pääskyvuoren pöytäjääkiekko, joka varmisti pudotuspelipaikan viimeisellä kierroksella. Pisteen päähän Pääskyvuoresta jäänyt PÖLY II, joutui tyytymään sijoitusotteluun Pultti Amigosin kakkosjoukkuetta vastaan. Sijoitusottelussa PÖLY oli selvästi parempi sijoittuen 11.

Esipudotuspeleissä divarin joukkueet laittoi Eliittiryhmät tiukille. Pääskyvuoren junioritähdet Kevin Eriksson, Jan Pelkonen ja Jami Hukka meinasivat järjestää yhdessä Kimmo Erikssonin kanssa todellisen jymypaukun KALAa vastaan. Lopulta kokeneemmat oululaiset etenivät puolivälieriin Olli-Pekka Kuokkasen ja Otto Pesälän johdolla. Toisessa parissa nähtiin sitten divarin todellinen taso, kun Talpelan Taiga yllätti TähtiPÖLYn 9-7 lukemin. Lohjalaisten sankareita olivat huikeasti pelannut Teuvo "Tepa" Moisa ja Santtu "Santander" Sainio.

Puolivälierissä Elittilohkon kärki piti pintansa haastajia vastaan. Optime hoiteli mestarin varmuudella taigalaiset kotimatkalle. Lähes yhtävakuuttavasti vastustajan hoiti VETO, jonka ratkaisupelaajia KALAa vastaan oli Järvinen. Pultti Amigos hoiteli puolestaan viimeisenkin PÖLY joukkueen kesälomalle, kun se voitti PÖLY 3D:n. RPJK joutui puolestaan tekemään täyden sarjan töitä tiputtaakseen oululaiset Kiekko-Lampaat, mutta lopulta he onnistuivat siinä Janne Kantolan ja huikeasti päivän aikana tasoaan nostaneen Juha-Matti Santalan johdolla.

Välierissä Pultti Amigosin tähdet saivat todeta konkaripitoisen VETOn liian kovaksi vastustajaksi. Sarjan ratkaisupelaajina kunnostautuivat tällä kertaa joukkueen kokemattomin, Arto Käsmä, ja kaiken kokenut Janne Kokko. Toisessa välierässä kohtasivat viime vuosien menestysjoukkueet, kun viisi viimeistä joukkuemestaruutta vienneet Optime ja RPJK ottivat mittaa toisistaan. Sarjan paras pelaaja oli huikean päivän pelannut Ahti Lampi (ainoastaan yksi tappio), tällä kertaa se ei kuitenkaan riittänyt katkeraa tappiota pidemmälle, sillä tasaisemmin joukkueena onnistunut RPJK kiri viimeisellä kierroksella yhden pisteen tappioasemasta 7-6 otteluvoitoin finaaliin. RPJK:lta parhaiten onnistuivat tuloksellisesti Nuttunen ja Ollila, mutta joukkueen todellisena sytyttäjänä toimi Santala, joka venyi mm. upeaan voittoon Konsta Jukasta.

Pronssiottelussa Optime näytti kykynsä vielä kerran Lammen johdolla jättäen Pultti Amigosin mitalikolmikon ulkopuolelle.

Finaalissa edettiin lähes tasatahtiin kierros kierrokselta. Paremmin finaalin aloitti RPJK. VETO oli kuitenkin kuronut raisiolaisseuran johdon kiinni ja edennyt yhdellä pisteellä johtoon sarjan puolivälissä. Johtoon päästyään VETO ei enää siitä luopunut, vaikka Santalan johdolla huikeasti taistellut RPJK kaikkensa yritti. Finaalin ratkesi lopulta VETOn tasaisempaan suoritukseen joukkueena. Parhaiten finaalissa onnistuivat VETOsta Kristian Iso-Tryykäri ja Käsmä, kun taas RPJK:ta piti pystyssä Nuttunen ja Santala.

Kansallinen pöytäjääkiekkokausi 2010-11 on nyt päättynyt. Kansainvälinen kausi huipentuu 10.-12.6.2011 MM-kisoihin, jotka järjestetään Turussa. Kausi 2011-12 alkaa syyskuussa.

SM-joukkuekisan kärki

1. VETO (Mikael Lindberg, Janne Kokko, Kristian Iso-Tryykäri, Arto Käsmä, Anssi Järvinen)
2. Raision pöytäjääkiekko (Janne Ollila, Janne Kantola, Roni Nuttunen, Juha-Matti Santala)
3. Optime (Mika Myllykangas, Konsta Jukka, Minerva Martiskainen, Ahti Lampi, Anton Lampi)
4. Pultti Amigos(Magnus Ahlberg, Anders Stark, Teemu Koskela, Petrus Miettinen)


Naantalin viiikonlopun 1. päivä: Ollila valloitti Kuparivuoren

Tiedottaja  10.04.2011  00:11

Kansallinen rankingkausi huipentui tänään Naantalissa kauden 7.turnauksessa. Päivä aloitettiin junioreiden, veteraanien ja naisten sarjan otteluilla.

Junioreissa voiton nappasi Teemu Koskela, joka voitti finaalissa Petrus Miettisen. Voitolla Koskela varmisti junioreiden kokonaiskisan voiton.Kolmas oli Jan Pelkonen, joka varmisti samalla viimeisen henkilökohtaisen maajoukkuepaikan Turun MM-kisoihin.

Veteraaneissa viimeinen henkilökohtainen MM-paikka ratkesi tyylikkäästi Jari Eskeliselle. Eskeliselle olisi riittänyt paikan varmistamiseen neljäs sijakin, mutta lopulta hän venyi aina voittoon asti. Finaalissa Eskelinen voitti Janne Roivaksen. Pronssi matkasi Ouluun Jari Sahlgrenille.

Naisten sarjassa voiton nappasi Minerva Martiskainen,joka voitti finaalissa Maria Leivon. Kolmanneksi sijoittui Netta Jousi.

Avoimessa sarjassa kokonaiskisan voitto ratkesi jo ennen turnausta Konsta Jukalle, kun Ahti Lampi ei osallistunut turnaukseen. Voiton varmistuttua Jukan peli kulki mukavasti ja tuloksena oli pronssinen pysty. Finaalista Jukan tiputti Kristian Iso-Tryykäri. Finaalissa Iso-Tryykärin vastustajaksi asettui välierissä Magnus Ahlbergin tiputtanut Janne Ollila. Finaali huipentui naantalilaisjuhliin, kun Ollila kukisti Iso-Tryykärin 4-2 voitoin. Voitto oli Ollilan Uran ensimmäinen.

Huomenna pelit jatkuvat Suomen cupilla ja SM-joukkuekisalla.

Mitalistit Naantalissa 9.4.2011

Avoin
1. Janne Ollila
2. Kristian Iso-Tryykäri
3. Konsta Jukka

Juniorit
1. Teemu Koskela
2. Petrus Miettinen
3. Jan Pelkonen

Veteraanit
1. Jari Eskelinen
2. Janne Roivas
3. Jari Sahlgren

Naiset
1. Minerva Martiskainen
2. Maria Leivo
3. Netta Jousi

Moskova Cup 2011 - Nuttuselle hattutemppu

Tiedottaja  06.04.2011  00:51

Maailmankiertueen kauden kovin turnaus käytiin maaliskuun lopussa Moskovassa, kun 185 peluria kuudesta eri maasta ottivat mittaa toisistaan Dynamon korpiallojoukkueen areenalla. Suomen Ja Raision pöytäjääkiekon Roni Nuttunen vei arvostetun turnauksen voiton jo kolmannen kerran nimiinsä. Nuttusen matkaan lähti myös 3300 dollaria palkintorahaa, joilla oli houkuteltu paikalle 8 maailman kymmenestä parhaasta pelaajasta. Muutenkin turnaus oli hurjan kova, sillä onhan Venäjän pöytäjääkiekon taso ylivoimaisesti laajin kansainvälisesti vertailtuna.

Suomesta matkaan lähti kuuden pelaajan miehistö, joista Nuttusen lisäksi Ahti Lammella tiedettiin olevan mahdollisuus voittoon asti. Lammen turnaus meni tällä kertaa lievästi alakanttiin sillä hallitseva Euroopanmestari oli vasta 12. Harmittava yksityiskohta Suomalaisedesottamuksissa oli se, että Nuttunen ja Lampi, tiukasta taktikoinnista huolimatta, kohtasivat toisensa jo ensimmäisellä pudotuspelikierroksella. Selkeähköstä tappiosta huolimatta Lampi oli tyytyväinen peliinsä kovavireistä Nuttusta vastaan ja odottaa nyt jo revanssia tulevien MM-kotikisojen muodossa.
Kaikkiaan Suomalaispanos oli erittäin hyvä. Nuttusen seurakaveri Janne Ollila pelasi hienon turnauksen. Alku- ja välisarjan lohkovoittoja tuulettanut Ollila aloitti pudotuspelitkin tehokkaasti ja Venäjän junnukomeetta oli jo nöyrtyä Ollilan tehokkaan sentteripelin edessä. Kotiyleisön avustamana nuori Borisov kuitenkin nousi takaa ja jatkoi kahdeksan joukkoon sijoittuen lopulta seitsemänneksi. Ollilan sijoitus siis hienosti 11. jolla hän kolkuttelee maailmanrankingissa nyt jo 20 joukkoon.

Talpelan Taigan Santtu Sainiokin selvitti nyt, kolmannella yrityksellään tiensä Moskova-Cupin finaalisarjaan ja taisteli kovassa seurassa kohtuullisen pistesaaliin itselleen. Sainion lopullinen sijoitus 29.

Moskovan turnauksen ensikertalainen Teemu Koskelan turnaus alkoi takkuisesti, kotimaan kentillä itse tyyneytenä tunnettu Koskela hermoili tappiot parista alkusarjan "helposta" pelistä, mutta kokosi itsensä ja selviytyi lopulta mallikkaaasti välisarjaan. Vireeseen päästyään Koskela taisteli jopa pääsystä finaalisarjaan, joka kuitenkaan ei vielä tällä kertaa toteutunut. Koskelan lopusijoitus kuitenkin upeasti 50. eli 27 sijaa ennakkorankingia ylemmäs.
Sainion seurakaveri Jani Herlevi pelasi myös elämänsä turnauksen, jonka paras vaihe osui tiukkaan välisarjaan. Kovassa seurassa Herlevi napsi järjestäen pisteitä, nostaen Koskelan tapaan sijoituksensa ennakkorankingiin nähden kiitettävän ylös. Herlevin sijoitus 61.

Nuttusen tie vei finaaliin Lammen ja Venäjän Yanis Galuzon kautta, jonka Nuttunen voitti viimeksi Ruotsin mestaruuskisojen finaalissa ja sitä ennen Budapestin MM-kisojen finaalissa. Tällä kertaa finaalivastustajaksi tuli Ruotsin välierissä Nuttuselle kovan vastuksen tarjonnut Latvian Edgars Caics. Viime vuoden Moskova-Cupin uusintoa ei onneksi tullut, jolloin Latvian toinen huippupeluri Atis Silis, kaikkien hienoiseksi yllätykseksi, onnistui viemään Nuttuselta voiton. Nyt Nuttunen oli jälleen omalla tasollaan ja Caics ei hetkittäisistä onnistumisistaan huolimatta mahtanut mitään paremmallee

Santtu Sainio

Turun seudun pelaajat juhlivat kotikisoissa

Tiedottaja  06.04.2011  00:49

Pöytäjääkiekkokauden kuudes MM-karsintaturnaus järjestettiin Turussa. Kotikisoissa pelanneet Turun seudun pelaajat juhlivat erityisesti avoimessa sarjassa, jossa he ottivat kolmoisvoiton Konsta Jukan johdolla. Junioreissa voiton nappasi kangasalalainen Petrus Miettinen. Veteraaneissa kulta matkasi Vantaalle Petteri Sevonille. Kaiken kaikkiaan kisoissa nähtiin 38 pelaaja eri puolilta Suomea mittelemässä paremmuudesta.

Sevon huikealla suorituksella MM-kisoihin
Veteraaneissa oli selvittämättä vielä kaksi edustuspaikkaa MM-kisoihin. Turun kisan jälkeen ainoastaan viimeinen paikka on selvittämättä, sillä Petteri Sevon liittyi maajoukkueeseen huikean suorituksen jälkeen. Runkosarjassa Sevon eteni voitosta voittoon edeten välieriin ykkösenä. Muut playoff-paikat selvisivät selvällä erolla, kun viidenneksi sijoittunut Janne Roivas jäi peräti viiden pisteen päähän neljänneksi sijoittuneesta Jari Eskelisestä. Sen sijaan playoff-parit ratkesivat vasta Kokon, Sahlgrenin ja Eskelisen keskinäisten otteluiden vertailulla. Siinä parhaan maalieron omasi Kokko ennen Sahlgrenia ja Eskelistä.

Välierissä sisuuntunut Eskelinen laittoi seurakaverinsa todella tiukoille. Lopulta Sevon oli kuitenkin PÖLYläisistä vahvempi edeten 3-2 otteluvoitoin finaaliin. Toisessa välierässä nähtiin puolestaan palanen suomalaista pöytäjääkiekkohistoriaa, kun Jari Sahlgren aiheutti ensimmäisenä suomalaispelaajana Janne Kokolle playoff-sarjan tappion veteraanisarjassa. Lohdutukseksi Kokko nappasi kuitenkin runkosarjan perusteella pronssisen pystin. Finaalissa Sevon ja Sahlgren hemmottelivat katsojia koko rahan edestä, kun ratkaisu saatiin vasta viidennessä finaalissa. Siinä Sevonin hermo piti paremmin ja hän eteni uran ensimmäiseen rankingvoittoon veteraaneissa. Voiton myötä Sevon varmisti myös edustuspaikan MM-kisoihin. Naantalissa viimeisen paikan ratkaisevat Eskelinen ja Turussa epäonnistunut Kimmo Eriksson.

Junioreissa taistelu jatkuu
Junioreissa saatiin veteraanien tavoin yksi uusi pelaaja MM-kisoihin, mutta viimeinen paikka ratkeaa vasta Naantalissa. Paikan MM-kisoihin nappasi Petrus Miettinen, jolle varmistukseen olisi riittänyt osallistuminen sarjaan. Miettinen ei kuitenkaan tyytynyt näin vähään, vaan eteni runkosarjan voittoon vakuuttavalla esityksellä. Paljon Miettistä heikommaksi ei jäänyt Kevin Erikssonkaan, joka sijoittui toiseksi yhden tappion rasittamana. Muut välieräpaikat menivät naantalilaisille Jan Pelkoselle ja Antti Suojaselle.

Välierissä Miettinen ja Eriksson näyttivät menevän näytöstyyliin finaalin, mutta naantalilaiskaksikko heräsi viime hetkellä venyttäen ratkaisut viidensiin otteluihin. Tässä vaiheessa nähtiin erityisen suuret panokset Erikssonin ja Pelkosen sarjassa. Eriksson tarvitsi voiton säilyttääkseen mahdollisuudet MM-kisoihin. Sen hän myös otti viemällä viimeisen ottelun 3-1 lukemin. Näin ollen hyvän nousun tehnyt Pelkonen joutui tyytymään pronssisijaan. Toisessa välierässä Miettinen katkaisi Suojasen neljän turnaksen finaaliputken voittamalla ratkaisevan ottelun 2-1. Finaalissa Eriksson yritti tosissaan parantaa asemiaan taistossa MM-kisapaikoista. Lopulta ratkaisu saatiin vasta viidennessä ottelussa, jossa Miettisen kokemus oli vielä tällä kertaa liikaa Erikssonille. Kauden toisella voitolla Miettinen säilytti mahdollisuudet rankingin kokonaiskisan voittoon. Kokonaiskisan voitto ratkaistaan Miettisen ja Turun kisan väliin jättäneen Teemu Koskelan välillä. Viimeinen MM-paikka ratkeaa puolestaan Pelkosen ja Erikssonin kesken.

Avoimessa sarjassa kisa kiristyy
Avoimessa sarjassa tie tähtiin oli auki uusille kasvoille, kun rankingin kärkipelaajista useat säästelivät paukkuja jo Naantalin päätöskisaviikonloppua varten. 35 pelaajan turnauksessa pelattiin kaksi alkusarjaa. Niistä selvittiin ilman suurempia yllätyksiä, kun Janne Kokkokin varmisti finaalisarjapaikan viimeisen kierroksen voitolla. Positiivisena yllätyksenä voidaan pitää nuoren Jan Pelkosen venymistä ensimmäistä kertaa urallaan 16 pelaajan finaalisarjaan.

Divareissa voitot nappasivat Vesa Huotelin ja alkusarjassa pahasti flopannut Antti Suojanen. Huotelin ratkaisi lopulta 1.divarin voiton keskinäisellä ottelulla Toni Koivulaa vastaan. Kakkosdivarin ratkaisu meni vieläkin tiukemmaksi, sillä selvyys saatiin vasta maalierovertailussa. Siinä Suojanen oli ylivoimainen verratuna seurakaveriinsa Jani Herleviin. Näin Ollen Lohjan kävelevän synttäärialmanakan (Jani Herlevin) oli tyytyminen kakkossijaan.

Finaalisarjassa seuratuin kamppailu käytiin nelikon Janne Kantola, Ismo Aulaskari, Otto Pesälä ja Timo Toivonen välillä. He ratkaisevat kahden viimeisen MM-paikan kohtalon loppukauden aikana. Tässä taistossa parhaiten onnistui Janne Kantola, joka sijoittui finaalisarjassa toiseksi Kristian Iso-Tryykärin jälkeen. Aulaskari onnistui myös mainiosti etenemällä pudotuspeleihin 6. pelaajana. Pesälän (9.) ja Toivosen(14.) oli puolestaan seurattava playoff-taistot katsomon puolelta.

Finaalisarjan ensikertalaisista Anders Stark onnistui tällä kertaa paremmin ollen 11., mutta Pelkosenkaan ei tarvitse hävetä ennakkoluulottomia otteita, jotka toivat 8 pistettä ja 15. sijan. Maininnan arvoista on myös Ismo Lahtisen harvinainen agenttisarja finaalisarjassa; hän ei saanut 15 ottelusta pistettäkään.

Playoffit Jukan näytöstä
Playoffeissa nähtiin pienen puoleinen ihme, kun vielä finaalisarjassa pelinsä kanssa tuskaillut Janne Ollila oli yllättäen ensimmäinen välieriin selvinnyt pelaaja. Yleensä seitsemänsissä otteluissa viihtyvä Ollila päätti Jari Sahlgrenin turnauksen tylysti suoraan neljässä ottelussa. Sahlgren totesi sarjan jälkeen, että oikea mies voitti ”tuollaisella sentterien tasoerolla, mitä sarjassa oli, ei voikaan haaveilla voitoista. Ollila oli parempi”.

Seuraavana jatkopaikat selvittivät Mika Myllykangas ja Konsta Jukka. Myllykangas tarvitsi upean turnauksen pelanneen Ismo Aulaskarin pudottamiseen viisi ottelua. Viimeisenä pudotuspeleihin selvinnyt Jukka tiputti runkosarjan voittaneen Iso-Tryykärin niin ikään viidessä ottelussa.

Viimeisen välieräpaikan ratkaisivat Kantola ja Santtu ”St.Tu” Sainio. Siinä Sainio eteni jo 3-1 johtoon, mutta Kantolan ovela taktiikan muutos viidennessä pelissä käänsi sarjan luonteen. Oikean laidan taikurina tunnettu Kantola päätti yllättäen hyökätä vain vasemmalta laidalta, tämä sotki Sainion konseptin täysin. Lopulta Kantola venytti ratkaisun seitsemänteen otteluun, jossa hän ratkaisi välieräpaikan itselleen.

Välierissä Ollilan senttereiden vireen testasi Myllykangas, kun taas kahden toisen finaalipaikan ratkaisivat Kantola ja Jukka. Ollila jatkoi kaikkien ennakko-odotusten vastaisesti aikataulullisesti vahvoja esityksiä, saaden jälleen sarjansa päätökseen ennen toista välierää. Ollilan kannalta saavutuksessa parasta oli se, että tuloksena oli voitto ja finaalipaikka. Myllykangas, joka ei ollut koskaan hävinnyt Ollilalle playoff-sarjaa, joutui toteamaan Ollilan paremmakseen 4-1 otteluvoitoin. Yleensä tiukasta puolustuksesta tunnettu kaksikko järjesti viidessä pelissä yleisöystävällisen ja maalirikkaan näytöksen, jossa Ollilan sentterit olivat ratkaisevan askeleen edellä Myllykankaan oikean laitaa.

Toisessa välierässä Jukka näytti marssivan murskaavalla esityksellä finaaliin, kun voitot olivat neljän pelin jälkeen 3-1 ja maaliero 19-8. Kantola onnistui kuitenkin tiivistämään puolustusta viime hetkellä. Tämän ansiosta ratkaisu venyi seitsemänteen otteluun. Tällä kertaa edes varsinainen peliaika ei enää riittänyt voittajan selvittämiseen, vaan edettiin jatkoajalle. Kun ratkaisua ei hyökkäyskuvioilla saatu aikaan, voittaja selvisi aivan yllättäen keskialueelle valuneesta irtokiekosta. Haaskalle ehti ensimmäisenä Jukka, joka sijoitti kiekon varmasti tyhjään maaliin. Näin ollen hurjan taistelun esittänyt Kantola joutui tyytymään kolmanteen sijaan, jolla hän tosin varmisti myös MM-paikan.

Playoffeissa herätyksen saanut Jukka aloitti myös finaalit vahvasti vieden ensimmäisen ottelun näytöstyyliin. Tämän jälkeen pelit tasoittuivat, mutta tästä huolimatta Jukka nappasi neljännessä pelissä jo 3-1 johdon sarjassa. Voiton jo häämöttäessä Jukalle löysi Ollila pysäytyskeinot Jukan hyökkäyksille. Terästäytyneen puolustuksen avulla Ollila sai venytettyä ratkaisun ”normaali pudotuspelisarjan pituiseksi”, joten ratkaisua haettin seitsemännestä ottelusta. Äärimmäisen tarkan päätösottelun ratkaisu nähtiin vasta jatkoajalla, jossa Ollilan sekunnin murto-osan nukahdus riitti Jukan vasemmalle laidalle, joka vapautti keskushyökkääjän maalintekoon. Näin ollen Jukka nappasi kauden toisen voittonsa ja säilytti mahdollisuudet kokonaiskilpailun voittoon. Ollilalle tappio oli puolestaan kauden toinen finaalissa ja kaiken kaikkiaan uran kolmas.

Avoimen sarjan viimeinen MM-kisapaikka ratkeaa vasta Naantalissa. Sen tilanne on äärimmäisen jännittävä, sillä Aulaskari, Pesälä ja Toivonen ovat käytännössä tasapistein ennen viimeistä kisaa. Kolmikosta kisoihin pääsekin todennäköisesti Naantalissa parhaiten onnistuva pelaaja. Naantalin päätöskisaviikonloppu pelataan Kuparivuoren koululla 9.-10.4.2011!

Raportti Taigarankingistä

Tiedottaja  24.02.2011  23:10

Pöytäjääkiekkoväki Lohjalla
Suomen pöytäjääkiekkoväki otti toisistaan mittaa hiljattain Lohjalla, kauden viidennen rankingturnauksen merkeissä. Käynnissä on mielenkiintoinen pöytälätkäkevät, sillä kuluva kausi huipentuu kesäkuussa Turussa pelattaviin MM-kisoihin. Kilpailun kisapaikoista voi todeta kiristyneen entisestään, nyt kun viides kauden seitsemästä turnauksesta on pelattu. Lohjan turnaukseen otti osaa kiitettävät 46 peluria, tavan mukaisesti ympäri Suomea saapuen. Aurinkoinen pelipäivä käynnistyi innokkaissa merkeissä tuttujen kasvojen virratessa Harjulan viihtyisään pelisaliin.

Uusi junnuvoittaja
Pelipäivä käynnistettiin piensarjoilla, joista junioreissa nähtiin suurin yllätys. Kovassa kehitysvaiheessa oleva Naantalin Jan Pelkonen oli väläytellyt taitavaa peliään jo alkukaudestakin, mutta nyt tekeminen oli perusteellista, sillä Pelkonen ei pelkästään kiilannut itseään alkukauden hallinneen kärkikolmikon rinnalle, vaan voitti sarjan, lyömällä kovavireisen Suojasen finaalissa voitoin 3-1. Suojanen oli hetkeä aiemmin murtanut taakkansa voittamattomista sarjoista Koskelaa vastaan, lyömällä tämän välierissä, ratkaisevassa viidennessä ottelussa 2-0. Kauden jokaisessa junnusarjassa kolmen joukkoon itsensä pelannut Kangasalan Petrus Miettinen oli valitettavasti estynyt saapumaan turnaukseen. Turun Pääskyvuoresta ponnistavan tulevaisuuden lupauksen, Kevin Erikssonin tyytymiseksi jäi neljäs sija. Erikssonin ja Pelkosen välieräsarja oli huikean jännittävä, sillä kaikki neljä ottelua päättyivät yhden maalin erolla, kolmessa otteluista ratkaisu saatiin vasta jatkoajalla. Lohjan harjula on osoittautunut otolliseksi areenaksi uran nosteelle, sillä viime vuonna Teemu "Temppu" Koskela otti avausvoittonsa samaisessa salissa.

Veteraaneissa kipakkaa kiekkoa.
Janne Kokon loistaessa poissaolollaan, jäi lopulle veteraanikarjalle mahdollisuus nousta laitumen kuninkaaksi. Runkosarja vietiinkin läpi hyvin tasaisissa merkeissä. Pölyn Petteri Sevon hävisi kuudesta ottelustaan vain yhden ja lähti pudotuspeleihin piikkipaikalta. Välierät mentiin myös tiukimman mahdollisen kaavan mukaan, sillä molemmissa pareissa mentiin viidenteen matsiin asti. Tasaisuuttaa kuvaa se, että runkosarjan asetelma kääntyi päälaelleen kun Jari Sahlgren tiputti kaimansa Eskelisen ja Kimmo "Kipa" Eriksson Sevonin. Erikssonin suoritus on hieno, sillä hän on vasta viime kauden tulokas. Finaalissa Erikssonin paukut eivät enää riittäneet, kun kokenut ja taitava Oulun Kiekko-Lampaita edustava Sahlgren vei voiton puhtaasti kolmessa matsissa.

Minervan heiniä
Kaverukset, Turun Optimen Minerva Martiskainen ja Pölyn Netta Jousi, kohtasivat jälleen kerran toisensa harvalukuisessa naisten sarjassa. Tälläkin kertaa Minerva veti pidemmän korren ja yhtä jatkoaikaa lukuun ottamatta, melko selvällä erolla. Kaksikko on myös tulevia MM-kisoja ajatellen Suomen kantavia voimia naisten sarjassa ja kevään kuluessa heidän kokemuksensa jalostunee sellaiselle tasolle, että mitalitoiveet kotikisoista elävät vahvoina.

Avoimessa hyvä osanotto ja kova taso
Avoimen sarjan alkusarja ei sisältänyt suuria yllätyksiä. Pölyn Vesa Huotelinin selviytyminen lohkostaan viidentenä finaalisarjaan ja siellä upeasti yhdeksänneksi oli kuitenkin päivän hienoimpia suorituksia. Taidostaan, nopeudestaan ja ennen kaikkea innostaan tunnettu Huotelin oli huhujen mukaan muuttanut pelitaktiikkaansa ja teki heti huikeaa tulosta. Myös Timo Toivosen kakkossijaa kuoleman lohkossa voidaan pitää mainiona suorituksena. Alkusarjan pahimpia pettymyksiä oli hiljattain pöytälätkän pariin paluun tehneen, Ruotsin maalla aikanaan kiekko-oppinsa ammentaneen, Anders Starkin tippuminen viimeiseen divariin. Uskomatonta kyllä, tämä tapahtui sarjalla 9 voittoa ja 12 tappiota. Tällä kertaa sijoituksia ei siis todellakaan jaettu halvalla. Myös junnutähtien Suojanen - Koskela, osaksi jäi keskinäisvertailujen jälkeen tyytyminen tasaisen kovaan ykkösdivariin.

Finaalisarjassa täysi paahto
Finaalisarjaa lähdettiin vääntämään täysi paahto päällä. Taiga-areenalla oli kutkuttava sekoitus mestareita juomapulloineen: Turun seudun maajoukkuekonkareita, Oululaista osaamista, Pölyn kaarti rankingjyristä tulokkaisiin, pääkaupunkiseudun kaksi kovinta sekä kotikentällään vaarallinen, Taigan taikojen tekijä. Pultti Amigosien oppi-isä, Magnus Ahlberg esitteli rautaista osaamistaan häviten kivikovassa seurassa vain yhden matsin. Edellisen Taigarankingin voittaja Ahti Lampikaan ei jäänyt kauemmaksi, kuin toiseksi ja pisteen päähän Ahlbergista. Oulun ykköspelaaja Arto Käsmä nappasi alkusarjan tavoin viimeisen taivaspaikan, tosin tällä kertaa selvällä erolla seuraavaan. Finaalisarjan maalikuninkuuden nappasi Ahti Lampi, Taigan Santtu Sainion pitäessä puolustuksensa tiukinpana. Edellä mainittujen lisäksi pudotuspeleihin selvisivät myös Konsta Jukka, Mika Myllykangas, Kristian Iso-Tryykäri sekä Janne "Jean" Ollila. Viime aikoina vaihtelevasti pelannut maajoukkuemies Janne Kantola jätettiin tylysti sarjan häntäsijoille. Mainittakoon, että viimeisestä maajoukkuepaikasta tällä hetkellä ehkä tiukimmin taistelevat Pesälä, Aulaskari ja Toivonen olivat mainitussa järjestyksessä perätysten finaalisarjan sijoituksissaan.

Veijarit pleijareissa
Puolivälierien selvin ottelusarja nähtiin Lammen ja Ollilan välillä. Naantalissa pahanpäiväisesti Ollilan yllättämäksi joutunut Lampi halusi kuitata tilastovirheen ja tekikin sen vakuuttavasti, voittaen sarjan puhtaalla pelillä ja melko suurinumeroisesti. Vastaavasti tiukin sarja väännettiin Myllykankaan ja Iso-Tryykärin välillä, jossa edettiin vuorovoitoin aina seitsemänteen peliin asti. Tiukoissa paikoissa hyvin venyvä Myllykangas vei lopulta sarjan nimiinsä. Jukan ja Sainion kohtaaminen oli jo toinen Sainion lyhyellä pudotuspeliuralla ja tällä kertaa Sainio laittoi huonosta alusta huolimatta hyvin kampoihin isommalleen. Jukan tyylikäs vanhanaikainen kuudennen pelin jatkoajalla, kuitenkin ratkaisi sarjan ennakkosuosikille. Viimeisessä parissa Ahlberg, tasaisista ennakkoasetelmista ja Käsmän hyvästä alusta hulimatta, käänsi koitoksen itselleen voittaen sarjan kolme viimeistä peliä. Neljän kärjestä muodostui siis toisinto viime vuoden Taigarankingille.

Loppuhuipennus
Välierissä Lampi jatkoi hurjaa pudotuspelisarjaansa rökittämällä vanhan treenikaverinsa Jukan, suoraan neljässä pelissä. SM-kisojen finaalissa tammikuussa Jukka antoi kovan vastuksen hallitsevalle Euroopan mestarille, mutta tällä kertaa Ahti oli lyömätön. Toisesta parista tuli ensimmäisen vastakohta, seitsemän peliä, neljä jatkoaikaa, joista viimeisellä, pitkällä sellaisella Ahlbergin voittomaali koneella takakulmaan. Finaalissa Ahdin mahti sen kuin jatkui ja kasvoi sillä Ahlberg, hyvästä vireestä ja taistelusta huolimatta ei pystynyt sen parempaan kuin Ollila ja Jukkakaan. Saldona neljä selvänumeroista voittoa Lammelle ja Taigarankingin voiton uusiminen. Ahdin kommentit finaalista: "Olemme kohdanneet Magnuksen kanssa lukuisia kertoja playoff-sarjoissa ja olen oppinut hyvin lukemaan hänen peliään. Magnus on hyvä pelaaja, jonka taktisuus, hermot ja puolustus ovat kehittyneet pikkuhiljaa. Magnukselle ei ole kovin helppoa tehdä maaleja, nyt sentterit ja koneet uppoivat aika hyvin ja voitto tuli!"

Turnauksen muut palkitut:
Yllättäjä, Vesa Huotelin
Tulokas, Pasi Honkanen
1.Divari, Lauri Happo
2.Divari, Netta Jousi
27.sija, Toni Koivula


Erittäin suuri kiitos kaikille turnaukseen saapuneille!
Terveisin, Talpelan Taiga
----------------------------------------------------------------------------------------------------

Ohessa vielä epävirallisia, päivitettyjä rankingtilastoja MM-spekulaatioita varten. Nähdään Turussa!

Avoin sarja
# Pelaaja Yht Ou He Na SM Lo
---------------------------------------------------------------------------
1 Jukka Konsta 348 85 60 58 75 70 0 0
2 Lampi Ahti 315 0 75 70 85 85 0 0
3 Ollila Janne 310 60 65 75 54 56 0 0
4 Iso-Tryykäri Kristian 308 75 58 50 65 60 0 0
5 Sainio Santtu 279 65 44 54 58 58 0 0
6 Myllykangas Mika 275 54 48 48 60 65 0 0
7 Rautio Juho 248 38 70 56 38 46 0 0
8 Ahlberg Magnus 244 0 54 65 50 75 0 0
9 Käsmä Arto 236 56 56 0 70 54 0 0
10 Sahlgren Jari 219 33 46 36 56 48 0 0
11 Kokko Janne 214 58 50 60 46 0 0 0
12 Kantola Janne 186 70 32 46 0 38 0 0
13 Aulaskari Ismo 186 32 30 42 40 42 0 0
---------------------------------------------------------------------------
14 Toivonen Timo 179 50 26 15 48 40 0 0
15 Pesälä Otto 178 42 40 38 14 44 0 0
16 Nuttunen Roni 170 0 85 85 0 0 0 0
17 Martiskainen Minerva 161 27 33 31 34 36 0 0
18 Hellström Sami 160 31 36 44 20 29 0 0
19 Suojanen Antti 157 30 31 30 33 33 0 0
20 Sevon Petteri 150 21 38 28 42 21 0 0
21 Koivula Toni 142 44 28 24 22 24 0 0
22 Huotelin Vesa 140 19 21 23 27 50 0 0
23 Koskela Teemu 136 29 17 40 25 25 0 0
24 Lahtinen Ismo 129 26 19 25 29 30 0 0

Naisten sarja
# Pelaaja Yht Ou He Na SM Lo
---------------------------------------------------------------------------
1 Martiskainen Minerva 415 75 85 85 85 85 0 0
2 Jousi Netta 300 0 75 75 75 75 0 0
3 Leivo Maria 85 85 0 0 0 0 0 0
4 Lindberg Tarja 70 0 0 0 70 0 0 0

Juniorisarja
# Pelaaja Yht Ou He Na SM Lo
---------------------------------------------------------------------------
1 Koskela Teemu 400 75 85 85 85 70 0 0
2 Suojanen Antti 365 70 70 75 75 75 0 0
3 Pelkonen Jan 333 60 65 58 65 85 0 0
4 Eriksson Kevin 315 65 60 65 60 65 0 0
---------------------------------------------------------------------------
5 Miettinen Petrus 300 85 75 70 70 0 0 0


Veteraanisarja
# Pelaaja Yht Ou He Na SM Lo
---------------------------------------------------------------------------
1 Sahlgren Jari 370 70 75 65 75 85 0 0
2 Kokko Janne 340 85 85 85 85 0 0 0
3 Eskelinen Jari 335 75 60 75 60 65 0 0
4 Sevon Petteri 330 60 70 60 70 70 0 0
---------------------------------------------------------------------------
5 Eriksson Kimmo 326 58 58 70 65 75 0 0
6 Hägg Tom 246 65 65 58 58 0 0 0

Rankingkausi jatkuu Lohjalla

Tiedottaja  10.02.2011  20:11

Tervetuloa Taigalle
19.2. lauantaina jatkuu kotimaisen pöytälätkän rankingkausi Lohjalla. Turnaus pelataan viime vuoden tavoin toimintakeskus-harjulan hulppeissa tiloissa, Talpelan Taigan isännöimänä. Turnaus noudattaa vakiintunutta rankingkisakaavaa eli pitää sisällään avoimen sarjan, johon kuka tahansa voi osallistua, sekä naisille, veteraaneille ja junioreille oman erillisen sarjansa. Turnauksen taso tullee olemaan kirjava, sillä perinteisestikin rankingkisoissa on nähty pelureita aina maailman mestareista ensikertalaisiin.

Rankin kisa
Turnaus tulee olemaan tärkeä virstanpylväs taistelussa edustuspaikoista kesän MM-kotikisoihin. Ellei suuria yllätyksiä tai merkittäviä poissaoloja nähdä, näyttää siltä että avoimessa sarjassa enää viimeinen paikka olisi jaossa. Tästä paikasta saatetaankin nähdä kova vääntö sillä Aulaskari, Toivonen, Pesälä ja Hellström ovat melko tasaisissa asetelmissa nyt, kun hiukan yli puolikas kaudesta on pelattu. Myös Sevon, Martiskainen, Suojanen, Miettinen sekä Teemu Koskela omaavat vielä mahdollisuudet viimeiseen maajoukkuepaikkaan.

Koskelan komennossa
Junioreissa tilanne on hyvin tasainen ja hiljattain käydyissä Ruotsin mestaruuskisoissa pakka sekoittui entisestään. Mainittakoon että Kevin Eriksson tiputti Petrus Miettisen junnujen puolivälierissä, kun taas avoimen puolella kotimaan junnurankingia johtava Koskela jäi loppusijoituksissa Miettisen, Suojasen ja hurjassa vireessä olevan Pelkosen taakse. Tämän hetken tilannetta kuvaakin hyvin ajatus viidestä taitavasta ja tasaisesta pelurista, joista yksi tulee jäämään ilman maajoukkuepaikkaa. Parhaiten heistä selustansa on kuitenkin turvannut Koskela, joka on pelannut itsensä kuluvalla kaudella ja kolmesti junnuykköseksi.

Sammuuko Kokko vieläkään?
Veteraaneissa Janne Kokko on vienyt kaikki neljä rankingvoittoa, mutta hänen jäljessään on tasaisempaa. Sahlgren, Eskelinen, Sevon, Eriksson ja Hägg ovat vielä kaikki mukana kilvassa sinivalkopaidoista. Naisten puolella tilanne on se, että viime vuonna pronssipokaali jäi jakamatta osallistujien määrän niukkuuden vuoksi. Toivotaan että tänä vuonna pokaalit saadan jakoon ja katsotaan löytääkö Minerva Martiskainen vihdoin haastajansa kotimaisilla rankingkentillä.

Tukholmasta Lohjalle
Suomalaisten pöytälätkäkaravaani saapui vasta hiljattain Tukholmasta ja nyt kausi jo jatkuu Lohjalla. Korkealle arvostetun Ruotsin mestaruuden nappasi Suomen ja maailman ykkönen, puolustava maailman mestari Roni Nuttunen. Nähtäväksi jää, saapuuko hän paikan päälle, jätettyään tammikuiset SM-kisatkin väliin? Nuttusen tulemisista riippumatta jonkin asteisena ennakkosuosikkina voidaan kuitenkin pitää, viime vuonna Taigarankingin voittanutta, sittemmin lohjalaistunutta Ahti Lampea, joka on hallinnut kotimaisia rankingkenttiä jo jonkin aikaa. Ruotsissa pudotuspeleihin yltänyt Magnus Ahlberg, sekä turun seudun konkarit Konsta Jukka ja Janne Ollila lienevät kovimmat haastajat Nuttuselle ja Lammelle, mutta myös muita nimiä on ehdolla kärkinelikkoon. Jonkin asteinen esiinmarssi saatetaan nähdä myös aiemmin mainitulta junnujoukolta, eikä olisikaan ihme jos useampi heistä pelaisi lohjalla itsensä finaalisarjaan tai kuka ties aina pudotuspeleihin asti.


Tervetuloa toivottaen,
Taigatoimitus

SM-kisat 2. päivä: Ahti Lampi Suomen mestari 2011!

Tiedottaja  10.01.2011  02:10

Espoon SM-kisat, 2.päivä: Ahti Lampi Suomen mestari 2011!

Ahdille kolmas mestaruus jännittävien vaiheiden jälkeen

SM-kisojen toinen päivä aloitettiin avoimen finaalisarjoilla, joiden perusteella ratkottiin 16 pudotuspeleihin selviävää pelaajaa. Positiivisimpia yllätyksiä olivat tuoreen tulokasmestarin Anders Starkin ja junioreissa kolmanneksi sijoittuneen Petrus Miettisen selviytyminen pudotuspeleihin, muilta osin finaalilohkot etenivät odotetusti. Lohkovoitot nappasivat Mika Myllykangas ja Kristian Iso-Tryykäri, joka jätti Ahti Lammen toiseksi. Karvainta kalkkia saivat maistella Minerva Martiskainen ja Antti Suojanen, jotka olivat ensimmäiset pudotuspelien ulkopuolelle jääneet pelaajat.

Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella muhi useita yllätyksiä, mutta lopulta kaikkein suurimmat jäivät toteutumatta. Lohkojensa kärkipelaajista Konsta Jukka, Santtu Sainio ja Ahti Lampi etenivät puolivälieriin vaikeuksitta. Ensimmäiset viitteet yllätyksistä nähtiin, kun Finaalilohkonsa vakuuttavasti voittanut Iso-Tryykäri oli hetkittäin suurissa vaikeuksissa tulokasmestari-Starkia vastaan. Iso-Tryykäri onnistui kuitenkin kääntämään sarjan itselleen vaikeuksien jälkeen, joten jättiyllätykseltä vältyttiin. Lopulta 1. kierroksen suurimmiksi yllätyksiksi jäivät naantalilaisen Janne Ollilan sekä oululaisten Arto Käsmän ja Jari Sahlgrenin voitot itseään korkeammalla olleista vastustajista.

Oulun suunnalta meinasi räjähtää myös todellinen pommi, kun Juho Rautio nousi jo 3-2 johtoon otteluvoitoissa Myllykangasta vastaan. Kuudes ottelu venyi jatkoajalle, jossa Rautio luuli jo ratkaisseen sarjan, mutta hänen epäonnekseen kiekko pomppasi maalikehikoista takaisin peliin. Lopulta Myllykangas onnistui yllättämään Raution maalivahdin ja ratkaisua haettiin seitsemännestä ottelusta. Siinä Myllykangas oli tehokkaampi ja eteni puolivälieriin. Raution oli tyytyminen 15. sijaan.

Puolivälierissä Jukka jatkoi vakuuttavaa menoa murskaamalla Ollilan. Iso-Tryykäri sai pelinsä kuntoon Sahlgrenia vastaan edeten myös välieriin suoraan neljässä ottelussa. Lampi tarvitsi välieräpaikkaan viisi ottelua samoin kun Myllykankaan yllättynyt Käsmä.

Välierissä Käsmä ja Lampi pelasivat vähämaalisen ja tiukan sarjan. Ratkaisu venyi aina kuudenteen otteluun asti, jossa Lampi onnistui ratkaisemaan finaalipaikan itselleen. Toisesta välierästä odotettiin tiukkaa taistoa turkulaiskaksikon kesken. Pelit pysyivät tiukkoina, mutta ratkaisu saatiin kuitenkin jo viidennessä pelissä, kun Jukka ratkaisi sarjan itselleen. Iso-Tryykärin oli puolestaan tyytyminen pronssiotteluun Käsmän kanssa.

Pronssiottelussa Iso-Tryykäri oli kadottanut jo parhaan teränsä, joten selvästi nälkäisemmällä Käsmällä oli helpohko työ napata uran ensimmäinen avoimen sarjan SM-mitali.

Finaalissa kohtasivat valmentaja-Jukka ja oppipoika-Lampi. Ennakko-odotusten mukaisesti finaalista muodostui yleisöystävällinen ja jännittävä taistelu. Sarjan avausvoiton nappasi Lampi, Tämän jälkeen johto vaihtui sarjassa vuoron perään. Kuudennessa ottelussa Jukka löysi vielä yhden vaihteen lisää peliin tasoittaen voitot ja vieden ratkaisun seitsemänteen otteluun. Ratkaisevassa ottelussa kumpikin pelasi äärimmäisen tarkasti. Lopulta Lampi löysi kuitenkin valmentajansa puolustuksesta tarvittavat aukot ja vei seitsemännen ottelun nimiinsä 3-0 numeroin. Samalla hän pääsi juhlimaan jo uransa kolmatta Suomen mestaruutta. Mestaruudet ovat tulleet peräkkäisinä vuosina. Jukalle finaalipaikka oli uran ensimmäinen. Aiemmista SM-kisoista hänellä on yksi SM-pronssi.

Nappuloissa yksi oli ylitse muiden

SM-kisojen kaikkein nuorimpien sarjassa, Nappuloissa, mitaleista saapui mittelemään seitsemän pelaajan alkua. Mielenkiintoisessa sarjassa yksi oli ylitse muiden, kun viime vuoden pronssimitalisti Kevin Eriksson antoi kikkakoulutunnin ensimmäistä kertaa SM-kisoihin osallistuneille vastustajilleen. Eriksson voitti kaikki pelaamansa runkosarjan ja pudotuspelien ottelut suvereenista maalieron ollessa 10 ottelussa 104-4. Kyseessä on yksi Suomen pöytäjääkiekkohistorian ylivoimaisimmista Suomen mestaruuksista. Erikssonin takana käytiin himmeämmistä mitaleista huikea kamppailu, joka teki sarjasta erittäin mielenkiintoisen.

Välierissä Roni Lehtimäen kohtalona oli kohdata Eriksson, joten hänen tiensä vei pronssiotteluun. Toisesta finaalipaikasta kamppailivat Ferdin Nazeri ja Roosa Lehtikangas. Ottelut olivat tasaisia, mutta Nazeri ratkaisi finaalipaikan ja hopeamitalin itselleen suoraan kahdessa ottelussa. Pronssiottelussa kumpikin pelaaja puolusti erinomaisesti, mutta lopulta Lehtimäki löysi riittävät aukot maalintekoon ja nappasi upeasti himmeimmän mitalin itselleen.

Martiskaisen putki jatkui vakuuttavalla esityksellä

Naisten sarjassa nähtiin ilahduttavasti peräti kuusi osallistujaa. Suurin mielenkiinto sarjassa kohdistui siihen, pystyvätkö kanssa kilpailijat syrjäyttämään Minerva Martiskaista valtaistuimelta.

Runkosarja eteni odotetusti Martiskaisen johdolla. Tosin Netta Jousi horjutti Martiskaisen asemaa voittamalla avausottelun. Hän kuitenkin menetti lohkovoiton tappioon Tarja Lindbergille, joka oli puolestaan kolmas runkosarjassa. Neljäs välieräpaikka ratkesi Tilhi Lammelle vasta keskinäisten otteluiden vertailussa Anu Lehtistä vastaan.

Välierissä Martiskainen voiti Lammen ilman ongelmia ja eteni finaaliin. Toisessa välierässä nähtiin sen sijaan jännittävä taisto Jousen ja Lindbergin välillä, kun voittaja vaihtui vuoron perään. Sarjan ratkaisu nähtiin viidennessä ottelussa, jossa Jousi sai pelinsä kohdilleen. Kun Lindberg ei löytänyt tähän vastalääkettä, eteni Jousi finaaliin 4-2 otteluvoitoin.

Pronssiottelussa Lindbergin kokemus oli liikaa Lammelle, joten pronssimitali jäi kisajärjestäjän kaulaan. Finaalissa Jousi taisteli urhoollisesti Martiskaista vastaan, mutta ei voinut paremmalleen mitään. Näin ollen Martiskainen jatkoi huikeaa mestaruusputkeaan voittamalla jo viidennen peräkkäisen Suomen mestaruuden. Martiskaisella on mahdollisuus sivuta ensi vuoden SM-kisoissa Piia Pulliaisen kuuden perättäisen mestaruuden ennätystä.

SM-kisat ovat nyt ohi, seuraavan kerran ranking-tasolla kamppailaan paremmuudesta 19.2. Lohjalla.

Mitalistit

Avoin sarja
1.Ahti Lampi, Lohja
2.Konsta Jukka, Turku
3.Arto Käsmä, Oulu

Veteraanit
1.Janne Kokko, Espoo
2.Jari Sahlgren, Oulu
3.Petteri Sevon, Vantaa

Juniorit
1.Teemu Koskela, Helsinki
2.Antti Suojanen, Naantali
3.Petrus Miettinen, Kangasala

Tulokkaat
1.Anders Stark, Espoo
2.Pasi Honkanen, Helsinki
3.Joonas Kylliäinen, Helsinki

Naiset
1.Minerva Martiskainen, Turku
2.Netta Jousi, Helsinki
3.Tarja Lindberg, Espoo

Nappulat
1.Kevin Eriksson, Turku
2.Ferdin Nazeri, Espoo
3.Roni Lehtimäki, Vantaa

SM-kisat 1.päivä: Stark, Kokko ja Koskela Suomen mestareiksi

Tiedottaja  09.01.2011  00:29

SM-kisat käynnistyivät avoimen sarjan alkusarjoilla

SM-kisat käynnistyivät avoimen sarjan alkusarjoilla. Espooseen saapui 54 pelaajaa kahdella merkittävällä poissaololla. Isoin uutinen mestaruustaiston osalta oli, kun selvisi että ennakkoon suurin suosikki Roni Nuttunen ei osallistu SM-kisoihin. Potentiaalisista mitalisteista kisan jätti väliin myös viime vuoden hopeamitalisti Janne Kantola.

Alkusarjoissa nähtiin liuta yllätyksiä, joista suurin oli eittämättä oululaisen Otto Pesälän tippuminen toiselta päivältä. Hän pelasi vuosi sitten SM-kisoissa 16 pelaajan pudotuspeleissä. Pesälä tippui omassa lohkossaan ensimmäisenä. Tippuminen ei olisi voinut olla enää paljon tiukemmalla, sillä Pesälä oli viiden pelaajan kanssa tasapisteissä, mutta omasi keskinäisistä otteluista heikoimman saldon. Nimekkäiden tippujien joukosta mainittakoon myös Lauri Eronen ja kaikki SM-kisat pelannut Seppo Kosonen.

Positiivisista yllätyksistä vastasivat puolestaan nuori Jan Pelkonen ja ensimmäistä kertaa SM-kisoissa pelannut Anders Stark, jotka selviytyivät toiselle päivälle 36 pelaajan joukkoon. Vakuuttavimmin alkusarjassa pelasi Konsta Jukka joka hävisi ainoastaan yhden ottelun. Muut lohkovoittajat olivat Ahti Lampi ja Magnus Ahlberg.

Stark vuoden ensimmäinen mestari

Vuoden ensimmäiset pokaalit jaettiin tulokkaiden sarjassa, jossa yksi oli ylitse muiden. Suomenruotsalainen Ander Stark vei tulokkaiden mestaruuden näytöstyylin menettämättä pistettäkään sarjassa. Stark on saanut oppinsa pelatessaan jo 90-luvulla Uumajassa ja Ruotsin turnauksissa. Helsinkiläisen Pasi Honkasen oli tyytyminen hopeaan. Kolmanneksi tuli Joonas Kylliäinen, joka voitti pronssiottelussa Sakari Lehtimäen. Tulokkaiden mestaruudesta kamppaili kymmenen pelaajaa.

Junioreiden mestaruustaisto oli trilleri

Taisto juniorimestaruudesta käytin vain kuuden pelaajan kesken. Osallistujamäärä oli varmasti pettymys, mutta turnauksen taso oli sen sijaan huikea ja taisto välieräpaikoista ratkesi vasta viimeisellä runkosarjan kierroksella. Siinä neljännen välieräpaikan nappasi Jan Pelkonen kaatamalla runkosarjan voittaneen Teemu Koskelan. Kaksi muuta paikkaa menivät Antti Suojaselle ja Petrus Miettiselle, joten hyvin taistellut Kevin Eriksson joutui pettymyksekseen seuraamaan ratkaisupelit katsomosta.

Välierissä Koskela voitti vakuuttavalla esityksellä Pelkosen ja eteni finaaliin. Toisessa välierässä Suojanen näytti marssivan yhtä vakuuttavasti finaaliin, kun hän eteni jo 3-0 otteluvoitoissa johtoon Miettistä vastaan. Miettinen hiipi kuitenkin ottelu kerrallaan lähemmäs Suojasta tasoittaen voitot 3-3. Ratkaisua haettiin maagisesta seitsemännestä ottelusta, jossa maalihanat aukaisi Suojanen. Maali oli kuitenkin Miettisen mielestä sääntöjen vastainen, joten ottelijat päättivät ratkaista maalin kohtalon pelaamalla siitä tarvittaessa loppusummerin jälkeen. Suojanen sai maalista lisää virtaa ja teki lyhyessä ajassa kaksi hyväksyttyä maalia lisää. Ottelu näytti jo ratkenneen, mutta Miettinen nousi vielä kerran tehden kaksi maalia ja loppusummerilla Suojanen oli maalin edellä. Näin ollen kyseenalaisesta maalista päädyttiin pelaamaan. Kun Miettinen onnistui pistämään kiekon pussiin, Suojasen kiistamaali hylättiin ja siirryttiin pelaamaan varsinaista jatkoaikaa. Siinä Suojanen oli kuitenkin lopulta vahvempi ja eteni huikean taistelun jälkeen finaaliin.

Finaalissa Suojanen jatkoi vahvoja otteita edeten otteluvoitoissa jo 3-1 johtoon. Tälläkin kertaa katsojat saivat huomata, miten vaikeaa ratkaisevan voiton nappaaminen on, kun Koskela hivuttautui rennoin ottein tasatilanteeseen. Ratkaisevassa seitsemännessä ottelussa Koskelan rauhallisuus ja varmuus olivat ratkaisevia tekijöitä, joihin Suojanen ei löytänyt vastalääkkeitä. Huikean nousun esittäneen Koskelan napatessa viimeisessä ottelussa 4-1 voiton varmisti hän samalla uransa ensimmäisen Suomen mestaruuden. Pronssia nappasi pettynyt Miettinen, joka voitti Pelkosen suoraan 3-0 otteluvoitoin.

Veteraaneissa sivuttiin osallistujaennätystä -Mestaruus Kokolle

Lauantain viimeiset mitalit jaettiin veteraaneissa. Mestaruutta saapui tavoittelemaan 15 pelaajaa, mikä sivuaa SM-kisojen osallistujaennätystä.

Turnauksessa maajoukkuepaikoista kamppaileva kuusikko vei runkosarjan kärkipaikat Janne Kokon johdolla. Kaksi viimeistä pudotuspelipaikkaa ottivat Tarja Lindberg ja Olli Laakso. Puolivälierissä Kokko ja Jari Sahlgren päihittivät Laakson ja Lindbergin ilman vaikeuksia. MM-taiston kannalta merkittävissä puolivälierissä Jari Eskelinen ja Kimmo Eriksson hakivat ratkaisua parin jatkoajan ja kuuden ottelun verran ja Petteri Sevonin ja Tom Häggin selvitessä viidellä ottelulla. Välieriin pareista etenivät Eriksson ja Sevon.

Välierissä Kokko jatkoi vakuuttavaa menoaan voittamalla Erikssonin suoraan neljässä ottelussa. Välierä ratkesi erityisesti kokon huikeaan puolustukseen, sillä Eriksson teki neljässä ottelussa ainoastaan kaksi maalia. Toisessa välierässä Sahlgren selviytyi lähes yhtä helposti tehottomasta Sevonista. Finaalipaikan saavuttamiseen Sahlgren tarvitsi viisi ottelua.

Finaalissa Sahlgren haastoi viimeisissä kolmessa ottelussa kokon mallikkaasti. Hyvä taistelu toi tulokseksi kuitenkin ainoastaan voiton ja kaksi jatkoaikavoittoa. Näin ollen Kokko pääsi juhlimaan jo neljättä veteraanien Suomen mestaruuttaan. Mestaruudet ovat tulleet peräkkäisinä vuosina. Sahlgrenille hopea oli uran ensimmäinen SM-mitali. Jännittävässä pronssitaistossa Sevon juhli niin ikään ensimmäistä SM-mitaliaan voittamalla ratkaisevan viidennen ottelun 4-3 ja koko pronssiottelusarjan 3-2 otteluvoitoin. Pronssin myötä Sevon ilmoittautui toden teolla mukaan taistoon MM-paikoista.

SM-KISOISSA TAISTELLAAN MESTARUUKSISTA JA MM-PAIKOISTA

Tiedottaja  07.01.2011  15:21

Pöytäjääkiekkovuosi 2011 avataan todenteolla ensi viikonloppuna (8.-9.1.), kun Espoossa kisataan lajin Suomen mestaruuksista kuudessa eri sarjassa. Kisoissa nähdään uusia tulokkaita, nuoria tulevaisuuden tähtiä, nykyisiä taitureita ja lajin legendoja, sillä Suomen mestaruudet ratkotaan seuraavissa sarjoissa:

- tulokkaat
- nappulat
- juniorit
- veteraanit
- avoin sarja
- naisten sarja

Mestaruustaistoissa on mielenkiintoista seurata kuinka moni mestaruusputki saa jatkoa tänä vuonna. Varmuudella kisoissa saadaan kaksi uutta mestaria. Alla on lähtökohdat sarjoihin.

Avoin sarja
Avoimessa sarjassa hallitseva Euroopan mestari Ahti Lampi tavoittelee jo kolmatta peräkkäistä mestaruuttaan. Lampi lähtee mestaruuden puolustamiseen oudosta tilanteesta, sillä kauden voittotili on vielä avaamatta ja kauden alku on ollut moneen vuoteen heikoin. Sarjan suurin suosikki onkin hallitseva maailmanmestari Roni Nuttunen, mikäli hän vain saapuu paikalle. Syyskaudella Nuttunen oli täysin pitelemätön pelaamissaan turnauksissa. Nuttusen ja Lammen takana kärkkyy menestystä tasainen ja laaja haastajien joukko. Syyskauden perusteella kovimmat haastajat tulevat Turun seudulta Konsta Jukan, Janne Ollilan ja Kristian Iso-Tryykärin johdolla. Sanansa on varmasti sanottavana myös pääkaupunkiseudun ja Oulun pelaajilla, unohtamatta viime vuoden hopeamitalisti Janne Kantolaa.

Juniorit
Alkukauden perusteella mitalit ratkaistaan Antti Suojasen, Teemu Koskelan ja Petrus Miettisen kesken. Hallitsevan mestarin Tim Roivaksen pitäisi aloittaa kautensa SM-kisoista. Mikäli näin tapahtuu, on hänellä varmasti sanansa sanottavana mestaruustaistossa. Nuorista lahjakkuuksista Jan Pelkonen ja Kevin Eriksson jatkavat tiukkaa kamppailua viimeisestä MM-paikasta.

Viime vuonna junioreissa nähtiin peräti 21 osallistujaa, joka on SM-kisojen ennätys. Mahdollisuudet ennätyksen rikkomiseen on myös tänä vuonna.

Veteraanit
Sarjan ainut suosikki on Janne Kokko. Hän tavoittelee viikonloppuna jo neljättä peräkkäistä mestaruutta veteraaneissa. Kokko ei ole koskaan hävinnyt veteraaneissa playoff-sarjaa suomalaispelaajalle. Ennakkoon parhaat mahdollisuudet yllätykseen omaavat Jari Eskelinen ja Jari Sahlgren. Sarjassa on tiukka taistelu viimeisistä MM-paikoista ja mitaleille onkin mahdollisuudet ainakin 6-7 pelaajalla. Veteraaneissakin tehtiin viime vuonna osallistuja ennätys, kun peräti 15 pelaajaa osallistui sarjaan. Tänä vuonna ennätyksen uusiminen on jopa todennäköistä.

Naiset
Minerva Martiskainen hakee jo peräti viidettä peräkkäistä mestaruuttaan Espoon SM-kisoista. Kovimman haasteen Martiskaiselle asettavat Netta Jousi ja Tarja Lindberg. Sarjan yllättäjä voi olla Maria Leivo, mikäli hän saapuu kisoihin. Leivo on edellinen suomalaispeluri, joka on voittanut Martiskaisen playoff-sarjassa.

Nappulasarja
Nappulasarja pelataan ainoastaan SM-kisoissa. Kun sen osallistujat ovat vielä kisojen nuorimpia pelaajia, on sarja ollut useasti yllätyksellinen. Tänä vuonna sarjassa on kuitenkin ainoastaan yksi ennakkosuosikki mestariksi. Kevin Eriksson nappasi jo viime vuonna pronssia sarjassa. Sen jälkeen nuorukaisen kehitys on ollut huimaa ja hän tavoittelee jopa junioreissa MM-paikkaa. Kovimman haasteen Erikssonille antaa ennakkoon hänen pikkuveljensä Aleksi Eriksson sekä viime vuonna upeasti hopealle yltänyt Justus Erälaukko. Sarjassa pitää kuitenkin aina varata tilaa yllättäjille, sillä yleensä mitaleille on aina kivunnut uusia kasvoja.

Tulokassarja
Tulokkaiden sarja on toinen sarja, joka pelataan ainoastaan SM-kisoissa. Se on myös ainoa sarja, jossa nähdään varmuudella joka vuosi täysin uusi mitalikolmikko, sillä jokaisella pelaajalla on ainoastaan yksi osallistumismahdollisuus sarjaan. Tämän sarjan suosikit ovat myös ennakkoon vaikeimmin ennustettavissa, sillä usein SM-kisat ovat mitalisteillekin ensimmäinen turnaus. Sarja on ollut SM-kisoissa yksi suosituimmista. Viime vuonna siinä nähtiin peräti 31 osallistujaa, joka oli historian toiseksi suurin määrä. Viikonloppuna sarjassa nähtäneen jälleen runsaasti ensikertalaisten intoa ja todennäköisesti tulevien maajoukkuepelaajien ensi askelia.

Kisapaikalla (Keski-Espoon nuorisotila SENTTERI) tavataan!

Riga Open 2010 -raportti

Tiedottaja  12.12.2010  23:55

Järjestyksessään kahdestoista Riga Open pelattiin joulukuun alussa, talvisessa ja viimaisessa Riiassa. Pelipaikkana oli keskustan liepeillä sijainnut koulurakennus. Osallistujia saapui kiitettävät 165 pelaajaa 12 maasta. Isäntämaan edustajien lisäksi pelureita oli Tšekistä, Venäjältä, Ruotsista, Tanskasta, Virosta, Ukrainasta, Norjasta, Sloveniasta, Valko-Venäjältä, Liettuasta sekä arvatenkin Suomesta.

Tämän kertaisessa turnauksessa, itsenäisyyspäivän aaton aaton aattona, Suomen värien eturintamassa marssi Ahti Lammen johtama Stiga-pataljoona. Monien taistojen kävijän, pioneeri-Toivosen laulaessa marssilauluja, saapui sinivalkoinen ryhmä muodossa pelilautojen eteen. Rivimiehiä oli saapunut koko kartan pituudelta. Suomen innokkaimmat kiekkoilijat etelästä perämerenrantaan odottivat pillin vihellystä ryhdikkäästi, mutta ranteet rentoina kuin keväiset lupiininvarret aamuauringon hyväilyssä.

Suomalaisilla makea historia Riiassa

Riian aiemmista turnauksista mainittakoon, että turnauksen voitto on livennyt vain neljä kertaa isäntien käsistä, kolme kertaa komein pytty on matkannut Suomeen. Vuonna 2001 ja 2002 voiton vei Janne Kokko. Ensimmäisellä kerralla juhlittiin jopa kolmoisvoittoa Jani Lappalaisen ja Aki Teivaisen viedessä seuraavat sijat.

Suomalaismenestys sai jatkoa 2006, kun Roni Nuttunen voitti uransa ensimmäisen ulkomaisen Big Six -turnauksen. Nuttuselle oli toki jo kertynyt mm. kolme Helsinki Openin ykkössijaa. Silloin finaalissa kaatui nyttemmin aktiivipelaamisen lopettanut - vuoden 2003 maailmanmestari - Ruotsin Daniel Wallén. Mainittakoon vielä, että Nuttusen seurakaveri Janne Ollila kukisti pronssipelissä Edgras Caicsin vaiherikkaiden pudotuspelien päätteeksi. Aiemmin hän oli löylytttänyt jo isäntämaan Atis Silisin ja Venäjän Yanis Galuzon. Sittemmin Ollila on niittänyt mainetta lähinnä kotikonnuillaan, Pääskyvuoren liigassa.


Debytantteja ja kiekkovakoojia

Talpelan Taigan Juha-Matti Juntunen avasi kansainvälisen kiekkouransa hienosti, sillä jo muutaman kierroksen jälkeen pistesaldo näytti neljää. Pistesaalis ei kuitenkaan karttunut juurikaan lisää ja viisi pistettä jätti harmittavan tiukasti hänet viimeiseen divariin. Samassa lohkossa pelannut seurakaveri Teuvo Moisa jatkoi syksyn lepsuja otteitaan. Sarjalla 7-1-12 tie vei auttamattomasti kolmosdivariin.

Samaisesta lohkosta löytyi kuitenkin myös suomalaisittain ilon aihetta, kun PÖLYn Niko Tuominen venyi hienosti ykkösdivariin sarjalla 12-2-6. Suomalaislohkoa täydensi Oulun pöytäjääkiekon ykkösnyrkki Juho Rautio. Hiljattain hurjan Helsinki Openin pelaanneen pellavapään osaksi jäi nyt tyytyminen ykkösdivariin. Raution huolellinen valmistautuminen riikalaisessa lepokoti-kylpylässä ei tällä kertaa tuottanut tulosta.

Netta Jousi oli saapunut boheemisti, vain käsilaukku mukanaan Latvian sydämeen. Kukaan ei tiedä mitä tuo mystinen käsilaukku sisälsi vai oliko se kenties tyhjä jo tullessa. Stigaleaks-paljastussivustolla kuitenkin uumoillaan, että PÖLYn diktaattori Niko Tuominen olisi antanut salaisen päiväkäskyn Netalle. Hänen tehtävänään olisi tuoda latvialaisten muinoin lainaamat kiekot takaisin kotimaan kamaralle. Huhu kertoo, että kiekot värjätään PÖLYn askartelupajalla ja niistä kootaan suuri Niko-mosaiikki opiskelijoiden AKTI-liigan pelisalin kattoa koristamaan.

Itse pelaaminen lienee ollut peitetehävä Netalle, ja sellaisenaan suoritus oli kohtuullinen. Sarjalla 8-2-10 hän päätyi kakkosdivariin. Netta teki tuttuun tapaansa paljon maaleja, enimmillään jopa 15 yhdessä ottelussa. Samassa lohkossa jyräsi turnauksen ehkä suurin voittajasuosikki, jo aikaisemminkin mainittu Ahti Lampi. Tällä kertaa kovin jyrä tuli kuitenkin naapurilaivalla Ruotsista. Jo vuonna 1982 peliuransa aloittanut Thomas Petersson pelasi puhtaan lohkon huikealla +113 maalierolla.

Pettymyksiä ja onnistumisia

B-lohkon yksinäisenä sutena jolkotteli PÖLYn lupaavin tulokas, Vesa "Mylly" Huotelin. Monipuolisena pelurina tunnettu Huotelin oli yksi turnauksen pettyneimmistä pelureista. Lohkonsa keskivaiheilla kuusi pelaajaa oli yhden pisteen sisällä, joista Vesa jäi viimeiseksi. Maalierovertailussa Huotelin oli edelleen kiilanneita pelaajia parempi, mutta yksi karvas piste jäi uupumaan ylemmästä divaripaikasta. Tämä muotovirhe korjattaneen viimeistään helmikuussa Ruotsin mestaruuskisoissa Tukholmassa.

Seuraavassa lohkossa, levein hartein reissuun lähtenyt Antti Suojanen joutui pettymään. Antti ei löytänyt viimeaikaista rentoutta ja tehokkuutta peliinsä ja tie vei kolmosdivarin. Ensimmäinen suuri ulkomaan turnaus toi ehkä lisäjännitystä Antin peliin, mutta hänenkin kohdallaan asia tullaan korjaamaan kunhan rutiini ja kokemus karttuvat.

Rankingpisteillä mitattuna uran parhaan turnauksensa pelannut Anton Lampi löytyi sijan, kolme pistettä ja yhtä divaria ylempää kuin Suojanen. Lohjalla, tiukan kurin pöytäjääkiekkouskontoa ja Stiga-lakia noudattavan kommuunin jäsenenä, Antonista on alkanut jalostumaan serkkunsa Ahdin tapaan hedelmällinen pelimies. Anton löylytti alkusarjassa jopa kaimansa, Venäjän maajoukkuepelaajan Anton Kiselevin, numeroin 5-1.

Suurin ilon aihe D-lohkossa oli kuitenkin Timo Toivosen Naantalissa hukassa olleen pelivireen löytyminen. Timo venyi Naantalin kakkosdivarin kautta hulppeasti Riian finaalisarjaan. Putoamisviiva jäi pisteen päähän, toisaalta lohkon kakkospaikkaan matkaa jäi vain kaksi pistettä. Tiukasta tilanteesta pystypäin selvinneenä, "Pioneeri" voikin lähteä positiivisin ilmein vuodenvaihteessa pelattaviin SM-kisoihin.

Unikekoja ja aamuvirkkuja

Yksi parhaista alkulohkosuorituksista suomalaisittain oli Oulun Jari Sahlgrenin kolmossija E-lohkossa. Vaikka lohko ei ollut erityisen kova, niin "Jartsan" vahvaa suoritusta kuvaa huikea 11 pisteen ero seitsemänteen, eli ensimmäiseen finaalisarjasta tippuneeseen. Sarjalla 15-3-2 siis heittämällä finaalisarjaan.

F-lohkossa Talpelan Kyiden Sami Kulmala teki nopean, mutta väärän tilannearvion jo hotellilla, lukuisien käsiparien repiessä peittoa hänen yltään: pöytäjääkiekko ei ole riittävän hyvä syy heräämiseen kukonlaulun aikaan ja jätti turnauksen väliin.

Oulun Toni Koivula ei edes harkinnut jättää turnausta väliin. Liekö hän herännyt aikaisin vai mahtoiko ehtiä tuo Itä-Tuiran silopäinen mammutti edes nukkumaan... Yhtä kaikki, "Tontsa" tuli ja näytti mistä on Oulun pojat tehty. Sarjalla 16-0-4 irtosi kuuden pisteen kaulalla finaalisarjapaikka.

Sanojen voimalla

G-lohkossa ulkomaan debyyttinsä teki Taigan ja Suomen pöytäjääkiekon raikulipoika, Jali Salo. Tällä kertaa kielimuuri palveli kaikkien etua, kun "Jalsan" tavaramerkiksi muodostuneet voimasanat resonoivat vain onttoina kaikuina pelitilan yllä. Suomalaisia korvia huomioimatta joukosta ei löytynyt pariakaan niitä herkkiä tärykalvoja, joille sanat normaalisti laskeutuvat pahaenteisinä ja häiritsevinä tekemään pesänsä.

Salon alkusarjan kohokohta ja samalla suurin takaisku osui loppupuoliskolle. Venäjän Yuri Ivanovin viimesekunneilla tekemä tasoitus oli karvas sekä tapahtuessaan että jälkikäteen tarkasteltuna, sillä juuri pisteen verran Salo lopulta jäi viimeistä edellisestä eli nelosdivarista.

Samaisessa lohkossa Talpelan Taigaa edusti myös muuan Jani Herlevi, jolla edellisestä turnausonnistumisesta oli jo kulunut aikaa. Tällä kertaa kuitenkin "Herkku" oli liekitettyä lajia. Alkusarjan 9. sija tiesi paikkaa ykkösdivarissa. Sarjassa taakse jääneille ei tullut tappioita. Otteluiden kruununa oli tasapeli lohkoykkösestä Edgars Saulitiksesta sekä makea voitto Venäjän huippujunnu Oleg Dmitrichenkosta.

Herleviä sijan ylempää löytyi Otto Pesälä. Viime aikoina hiukan alavireisesti pelannut Kalan pelaaja ei nytkään löytänyt parasta virettään. Oululaisen kohtaloksi jäi aina vaikea, kiukkuisten tippujien ja intoa puhkuvien nousukkaiden ykkösdivari.

Viimeisessä lohkossa majaili Taigan edustusjoukkueen mukana jo kolmatta kertaa Riikaan matkannut Santtu Sainio. Hänellä oli lämpimiä muistoja edelliskerran pudotuspelipaikasta ja peli kulki flunssasta huolimatta taas hyvin. Erityisesti Sainion puolustus pysyi tiiviinä - vain 28 päästettyä maalia alkusarjassa. Sainiolle komeasti lohkon toinen sija.

Ennakkosuosikki kohtaa Riian kuninkaan

Kuudestatoista suomalaisesta Big Six -turnauksen standardi-pudotuspeleihin eli 16 joukkoon selviytyi lopulta vain Ahti Lampi. Koska lohjalainen sijoittui poikkeuksellisesti vasta viidenneksi finaalisarjalohkossaan, hän säästyi vaivalta valita ottelusarjassa käytettävä Stiga-yksilö. Vaikean pelilaudan valinnan joutui tekemään omassa lohkossaan hiukan yli odotusten pelannut Didzis Ziemelis, joka siis asettui Ahtia vastaan. Latvialaisesta ei ollut lopulta Lammelle vastusta. Hetkittäisiä hyviä pyristelyjä lukuun ottamatta Ziemelis oli selkeä altavastaaja sarjassa ja jatkoajalla tullut voitto jäi hänen ainoakseen.

Seuraavaksi Ahti joutui pahan paikan eteen. Vastaan asettui ehkä pahin vaihtoehto, Latvian Edgars Caics, joka on jo kolmesti aiemmin voittanut Riga Openin.

Vuodesta 2007 Lampi ja Caics ovat kohdanneet monen monta kertaa toisensa isojen turnauksien pudotuspeleissä. Eriskummallisen kohtaamisista tekee se tilastotieto, että sarjavoitot ovat menneet järjestäen vuorotellen. Nyt Ahdilla olisi mahdollisuus rikkoa tuo kaava edukseen ja toistaa viime helmikuun Ruotsin mestaruuskisojen temppu ja laittaa Caics laulukuoroon hänen kotikentällään.

Pelit noudattivat saman tapaista kaavaa kuin itse sarjatkin, sillä otteluvoitot menivät taas vuorotellen. Ahti vei ensimmäisen pelin 2-0 eikä antanut käytännössä kiekkoa pois hyppysistään. Sarja jatkui siis voitoissa, mutta myös pelillisesti hyvin tasaisissa merkeissä. Jossain vaiheessa Caics onnistui löytämään peruskikkapuolelta aukkoja Ahdin puolustuksesta ja oli hetken hiukan niskan päällä.

Lopulta päädyttiin väistämättömästi seitsemänteen peliin ja kaavan mukaan oli Ahdin vuoro voittaa. Ahti siirtyikin johtoon ottelun puolessa välissä tekemällä peruskikan alakautta takakulmaan. Mainittakoon että kyseinen maali oli vasta toinen Ahdin oikealta laidalta koko sarjassa. Vastaavasti Caicsin maalit tulivat lähes yksinomaan kyseiseltä puolelta. Senttereissä molemmat saivat onnistumisia, joista yksi tuli Caicsille hyvin tärkeään paikkaan. Tasoitus syntyi kolmannen erän alkaessa spjassilla. Ottelu näytti menevän jatkoajalle, kunnes nähtiin pöytäjääkiekossa melko yleinen maali eli parin laidan ja pelaajan kautta hurjalla tuurilla maaliin pomppinut kiekko. Tällä kerralla siis hyvin ikävään paikkaan.

Kuningas säilytti kruununsa

Välierässä Caics voitti jo hiukan helpommin (4-2) Venäjän Yanis Galuzon ja päätyi finaaliin maanmiestään Matiss Saulitista vastaan. Tasoaan viime aikoina nostanut Saulitis oli aiemmin löylyttänyt huikean alkusarjan pelanneen Thomas Peterssonin, Karlis Balodiksen sekä maailman rankingin neljännen, Tsekin Petr Tmej'n. Finaalissa Saulitis ei kuitenkaan löytänyt eväitä Caicsin kaatoon.

Edgars Caicsille siis neljäs Riga Openin voitto. Tmej saavutti pronssia kaatamalla Galuzon kolmannen pelin jatkoajalla.

Turnauksen kärki


  1. Edgars Caics, Latvia

  2. Matiss Saulitis, Latvia

  3. Petr Tmej, Tšekki

  4. Yanis Galuzo, Venäjä

  5. Oleg Dmitrichenko, Venäjä

  6. Peter Ostlund, Ruotsi

  7. Ahti Lampi, Suomi

  8. Karlis Balodis, Latvia



Suomalaiset turnauksessa ja maailmanrankingissa (WR)


Sija ES Pelaaja WRP KWR WR# WRN
---------------------------------------------------
7. 1 Ahti Lampi 931 984 2 -
25. 25 Santtu Sainio 901 903 54 -
36. 60 Toni Koivula 886 798 175 +35
39. 38 Jari Sahlgren 880 888 91 +7
41. 37 Timo Toivonen 878 896 84 +15
52. 31 Juho Rautio 814 932 70 -
56. 40 Otto Pesala 779 888 94 -
61. 79 Niko Tuominen 778 688 284 +39
65. 88 Jani Herlevi 748 665 319 +34
75. 101 Anton Lampi 716 689 403 +53
76. 80 Vesa Huotelin 714 726 296 +35
82. 66 Netta Jousi 683 746 239 -
98. 69 Antti Suojanen 619 821 243 +7
107. 68 Teuvo Moisa 568 812 241 -
149. 137 Jali Salo 39 269 892 -
165. 164 Juha-Matti Juntunen 1 5 2335 -


Sija = Turnauksen sijoitus, ES = Turnauksen ennakkosijoitus, WRP = Turnauksesta saadut maailmanranking-pisteet, KWR = Korkeimmat maailmanranking-pisteet ennen turnausta, WR# = Sija maailmanrankingisssa ennen turnausta, WRN = Nousu maailmanrankingissa.

Seuraava maailman liigan Big Six -turnaus pelataan helmikuun alussa Tukholmassa. Ruotsin turnaus on tunnetusti osanottajamäärältään kansainvälisen pöytälätkäkiertueen suurin. Suomestakin on taas lähdössä suuri joukko meren taakse pelaamaan viime vuoden tapaan.

Sitä ennen pelataan kuitenkin kotimaisen kauden huipentuma eli SM-kisat Espoossa 8.-9. tammikuuta 2011.

Terveisin,
Riian matkalainen Santtu Sainio

Turnauksen tulokset

Nuttunen Naantalin valtias, Ollila järjesti turnauksen yllätyksen

Tiedottaja  30.11.2010  00:59

Pöytäjääkiekon MM-karsinta jatkui MM-kotikisoihin Naantalissa. Kisapaikalle saapui 41 pelaajaa ympäri Suomea mittelemään paremmuudestaan. Turnauksen pääsarjan voitto matkasi odotettuun osoitteeseen, kun hallitseva maailmanmestari Roni Nuttunen päihitti finaalissa turnauksen yllättäjän Janne Ollilan.

Naantalin MM-karsinnat aloitettiin pienemmillä sarjoilla. Niissä suosikit pitivät hyvin pintansa.

Junioreissa voiton nappasi Teemu Koskela ennen Antti Suojasta. Voitto oli Koskelalle toinen peräkkäinen ja kaiken kaikkiaan vuoden pituisen uran kolmas. Suojaselle finaalipaikka oli uran ensimmäinen. Kolmas oli Petrus Miettinen ennen Kevin Eriksson. Kun karsinnasta on vajaa puolet pelattu kärkikolmikko on jo todella lähellä MM-paikkaa. Neljännessä ja viimeisessä MM-paikassa on tällä hetkellä vahvimmin kiinni Kevin Eriksson.

Veteraaneissa Janne Kokko nappasi kauden kolmannen voiton. Finaalissa Kokon paremmuuden sai kokea Jari Eskelinen, joka pudotti huikeiden vaiheiden jälkeen välierissä Kimmo Eriksson. Eriksson nappasi tappiosta huolimatta uransa ensimmäisen mitalisijan sijoittumalla kolmanneksi. Kokolle voitto oli kauden kolmas. Veteraaneissa Kokko, Eskelinen ja Sahlgren ovat erittäin vahvoilla MM-kisakoneeseen. Viimeisestä neljännestä paikasta kamppailee vielä kolmikko Petteri Sevon, Eriksson, Tom Hägg.

Naisten sarjassa paremmuus ratkaistiin Minerva Martiskainen ja Netta Jousen välillä. Huikean taistelun jälkeen Martiskainen nappasi kauden toisen voittonsa. Martiskainen on vahvasti matkalla kuudenteen peräkkäiseen rankingin kokonaiskisan voittoon. Muilta osin Naisten sarjassa jännityksen aiheena on MM-kisalippujen sijaan se saadaanko kisoihin täysi joukkue.

Avoimeen sarjaan osallistui Naantalissa 39 pelaajaa. Alkusarjassa suurin yllätys oli nuoren Teemu Koskelan eteneminen 16 pelaajan finaalisarjaan ensimmäistä kertaa urallaan. Toisaalta alkukauden perusteella MM-paikassa kiinni ollut helsinkiläinen Timo Toivonen romahti tippumalla 2.divariin.

Vasta vuoden pelannut Koskela on kovaa vauhtia matkalla Nuttusen ja hallitsevan Euroopan mestarin Ahti Lammen jalan jäljille. Tosin matkaa on myös vielä paljon jäljellä, sillä Naantalissa lopullinen sijoitus oli 14. Finaalisarjassa suurimpin yllätyksiin lukeutuivat kokeiden Kristian Iso-Tryykärin, Mika Myllykankaan ja Janne Kantolan tippumiset kahdeksan pelaajan play offeista sekä Roni Nuttusen normaalia heikompi sijoitus(5.). Toisaalta lupaavia otteita kauden aiemmissa kisoissa esittäneet Santtu Sainio ja Juho Rautio nappasivat upeasti play off -paikat.

Sainion ja Raution upea turnaus päättyi lopulta puolivälieriin. Sainio sai todeta Ahti Lammen paremmakseen ja Rautio Magnus Ahlbergin. Turnauksen edetessä peliään parantanut Nuttunen voitti vakuuttavasti Konsta Jukan. Kun Kokko johti viimeisessä välierässä kisajärjestäjänä toiminutta Janne Ollilaa jo 3-1 otteluvoitoin, näytti vahvasti siltä, että välierissä kohtaisivat Nuttunen ja Lampi. Ollila onnistui kuitenkin nappaamaan kolme voittoa peräkkäin ja eteni välieriin. Samalla turnauksen ”unelmafinaali” Nuttusen ja Lammen välillä pysyi mahdollisena.

Välierissä Nuttunen päihitti ilman suurempia vaikeuksia Ahlbergin ja eteni finaaliin. Etukäteen Lammen ja Ollilan välierän piti olla vain välipala Lammelle. Lampi aloittikin välierät vakuuttavasti, murskaamalla Ollilan avausottelussa. Sen jälkeen sarjan luonne muuttui täysin. Ollila sai terävöitettyä puolustustaan huomattavasti, jonka seurauksena hän sai avattua voittotilin. Tämän jälkeen sarjassa edettiin tasatahtiin Ollilan saadessa ensimmäisen ratkaisupaikan kuudennessa ottelussa. Sen Lampi vielä kesti venyttämällä ratkaisun maagiseen seitsemänteen otteluun. Siinä ratkaisua saatiin odottaa aivan ottelun viimeisille sekunneille asti, sillä molempien puolustus toimi kuin sveitsiläinen käkikello. Voittoon riitti lopulta yksi maalia, yleisön yllätykseksi sen teki Ollila vain viisi sekuntia ennen loppusummeria. Ollilan voiton myötä nähtiin myös turnauksen ja jopa koko syksyn yksi suurimmista yllätyksistä.

Finaalissa seurakaverukset Ollila ja Nuttunen esittivät maalirikasta ja yleisöystävällistä pöytälätkää. Nuttunen näytti marssivan avausottelun jälkeen puolivaloin voittoon. Ollila sai kuitenkin pelijuonesta uudelleen kiinni ja tasoitti sarjan yhtä vakuuttavalla voitolla. Tämän jälkeen pahin hurlumhei hälveni ja finaalissa nähtiin jopa viitteitä play offs -kiekosta. Tasaisen finaalin käännekohta nähtiin neljännessä ottelussa, jossa Nuttunen nappasi 3-1 johdon otteluvoitoissa jatkoajan jälkeen. Tämän jälkeen Ollila sinnitteli vielä yhden voiton itselleen ennen kuin Nuttunen sinetöi rankingvoiton. Voitto oli Nuttuselle harvinaista herkkua, sillä hän on viimeksi voittanut Suomessa normaalin rankingturnauksen (pois lukien SM-kisat ja Helsinki Open) vajaat kaksi vuotta sitten (28.2.2009 Turussa).

Kolmen kisan jälkeen Nuttusen seuraksi kotikisoihin on vahvimmin matkalla Konsta Jukka, Janne Ollila, Kristian Iso-Tryykäri ja Janne Kokko, kauden tähänastisista yllättäjistä Rautio ja Sainio ovat myös hyvää vauhtia matkalla kisakoneeseen. Vasta kaksi kisaa käyneistä pelaajista Ahti Lampi ja Magnus Ahlberg ovat myös matkalla kisakoneeseen.

Nuttunen on puolestaan kahden peräkkäisen voiton myötä etenemässä rankingin kokonaiskisan voittoon ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen. Voitto olisi historiallinen, sillä kukaan pelaaja ei toistaiseksi ole pystynyt viiteen kokonaiskisan voittoon. Neljä voittoa on Nuttusen lisäksi Iso-Tryykärillä.

Seuraavan kerran MM-kisapaikoista kisataan 8.-9. tammikuuta Espoossa. Samalla ratkotaan vuoden 2011 SM-mitalistit.

Janne Ollila

Helsinki Openin tarinat

Tiedottaja  26.11.2010  22:40

Viimeistään Oulun rankingturnauksen jälkipelien hälvettyä ja maalipussien
laskeuduttua pelaajien katseet suuntasivat kohti vuoden suurinta
suomalaista pöytäjääkiekkotapahtumaa, Helsinki Openia. Spekulaatioilla ei
tuntunut olevan loppua, kun maailmanrankingissa korkealle rankatut
venäläiset yksi toisensa jälkeen tupsahtivat ilmoittautuneiden listalle
nostaen turnauksen arvoa entisestään. Nälkää kasvatti myös tulevat
Helsingin MM-kilpailut: kukapa ei tahtoisi maajoukkueeseen kotikisoissa?
Lisäksi maailmanrankingin kärkipaikalta syrjäytetyllä Roni Nuttusella
tulisi olemaan loistava tilaisuus ryöstää titteli takaisin. Vaikka Ahti
Lampi voittaisikin turnauksen, Nuttuselle riittäisi neljäs sija
tavoitteen toteutumiseen. Pöytäjääkiekon ystävien kuumeinen odotus
lopulta palkittiin, kun aamu valkeni lauantaina lokakuun 23. päivänä.

Helsinki Open järjestettiin, kuten edellisvuonna, Olympiastadionilla.
Vaikka itse tila oli vaihtunut ja pitkähkön käytävän päässä, selvien
opasteiden ansiosta perille löysivät suomalaisten lisäksi pelaajat
Venäjältä, Tsekeistä, Ruotsista, Latviasta, Tanskasta, Unkarista sekä
Ukrainasta. Vierailijoiden viimeisetkin epäluulot suomalaisten
kisanjärjestämistaidoista kariutuivat jo alkulämmittelyjen aikana. Mitään
ei oltu jätetty sattuman varaan: pelit luistivat, ja varmuuden vuoksi
lattiakin hieman. Rumpukomppi antoi pelaajille hetken aikaa siirtää
kiekko keskiympyrään ja vetää syvään henkeä.

Keskittynyt mäiske täytti salin. Maalituuletukset kajahtivat ilmoille eri
kielillä ja mahdollisesti jokunen voimasanakin mahtui joukkoon.
Otteluiden välissä pöytärivistöjen päädyt täyttyivät myhäilevistä
pelureista, kun voittajat merkitsivät tuloksiaan. Viisi nolla. Seitsemän
nolla. Toisaalla hävinneet hioivat painokkaasti kikkojaan miettien, mikä
kumma meni pieleen. Alkusarjassa menestyminen oli tärkeää, koska
ei-toivottuun divariin juuttumista olisi mahdotonta enää jatkopeleissä
pelastaa.

Viimeisen ottelun päättyttyä osalla oli selvä käsitys, mihin sarjaan oli
päässyt tai joutunut, kun taas osa jännitti tulostaan ruokatauon yli.
Nipin napin ylempään sarjaan selvinneellähän oli enää vain voitettavaa,
kun taas parhaiten alempaan sarjaan sijoittunut joutui vielä taistelemaan
ihan tosissaan vain säilyttääkseen tasonsa. Oli myös niitä, joiden ei
tarvinnut divareiden pisterajoista välittää, kun Ahti Lampi, Roni
Nuttunen, Petr Tmej, Kristian Iso-Tryykäri, Andrey Voskoboynikov ja
Thomas Pettersson taituroivat itsensä lohkovoittajiksi.

Tänä vuonna pelejä jatkettiin finaalisarjan lisäksi kolmen divisioonan
voimin. Kolmosdivarissa mittelöitiin enää lähinnä kunniasta, kun monet
pidempäänkin pelanneet alittivat tasonsa alkusarjoissa. Divarivoittajan
mitali karkasi kuitenkin Länsi-Suomeen, kun nuori lupaus Jan Pelkonen
sähäkällä ja varmalla peruspelillään ylsi tähän asti ehkä parhaaseen
suoritukseensa häviämättä kertaakaan.

Porrasta ylempänä kakkosdivarissa kamppailu kärkipäässä oli kiivasta aina
sarjan loppupuoliskolle asti, kun PÖLYn kaksikko Ismo Lahtinen ja Vesa
Huotelin etenivät pitkään tasapisteissä. Lahtisen paukut loppuivat
kuitenkin hetkeä liian aikaisin, kun neljässä viimeisessä pelissä tuli
kolme karvasta tappiota. Mitali jäi kuitenkin Helsinkiin, kun Huotelin
piti toiseksi tulleen Vitaly Skorobogatovin takanaan kahden pisteen
turvin.

Ykkösdivarissa koettiin yllätyksiä. Antti Suojasen kehitystä tuskin
kukaan on jäänyt huomaamatta, mutta ei siihen ihan vielä totukaan. Tarkka
ja nopea peruspeli siivittivät Suojasen uransa parhaaseen tulokseen ja
ykkösdivarin kolmossijalle. Myös Janne Kantola yllätti - siis putoamalla
pois finaalisarjasta. Turnauksesta ei jäänyt edes laihaa lohtua, kun
Minerva Martiskainen eteni varmalla suorituksella divarivoittoon.

Jos divarit olivat suomalaisten juhlaa, ei finaalisarjassakaan poikettu
trendistä: Roni Nuttunen ja Ahti Lampi voittivat oman lohkonsa häviämättä
kertaakaan. Heidän lisäkseen playoff-viivan yläpuolelle suomalaisista
selvittivät seitsemän vuoden takainen Helsinki Open -voittaja ja tälle
kaudelle paluun tehnyt Kristian Iso-Tryykäri, Janne Ollila, Konsta Jukka
sekä hurjaan vireeseen yltynyt Juho Rautio.

Yhtä aikaa pudotuspelien kanssa toisaalla kilpailtiin myös junioreiden,
veteraanien ja naisten sarjat. Junnusarjan pudotuspeleissä runkosarjan
voittanut Antti Suojanen joutui toteamaan, että oma kehitys ei
välttämättä riitä, jos kaveri kehittyy rinnalla samaa vauhtia.
Runkosarjan nelonen Teemu Koskela näin murskaavasti finaaliin, jossa
Petrus Miettisestäkään ei ollut Koskelalle haastajaksi.

Veteraaneissa runkosarja oli Jari Sahlgrenin täydellistä hallintaa, kun
edes Janne Kokosta ei ollut Jarin nujertajaksi. Sama istuva kaksikko
kohtasi myös loppuottelussa, kun Tom Hägg antautui Sahlgrenille suoraan
kolmessa pelissä, ja Kokko vei yleisöystävällisen ottelusarjan Petteri
Sevonia vastaan. Finaalissa Sahlgrenin tappioton putki kuitenkin katkesi
tuoreeseen veteraanien Euroopan mestariin, joka ei sarjan tasaisuudesta
huolimatta ollut yllätettävissä. Viidennessä pelissä yhden maalin erolla
mestariksi siis taituroi Janne Kokko.

Naisten sarjassa kilpailtiin kahden suomalaisen ja kahden venäläisen
voimin. Kaksinkertaisessa runkosarjassa koettiin yllätys, kun ehdoton
ennakkosuosikki Maria Yalbacheva jäi finaaliviivan alapuolelle. Netta
Jousi lisäsi "Yalban" tuskaa jättämällä sijoitusotteluissa tämän koko
porukan viimeiseksi. Kaksikolla tuntui kuitenkin riittävän pelihuumoria
heikosta runkosarjamenestyksestä huolimatta. Finaalissa Minerva
Martiskainen otti helpohkon voiton Venäjän Irina Belavinasta.
Samaan aikaan pudotuspeleissä eroteltiin jyviä akanoista toden teolla.
Jos yksi turnauksen puheenaiheista oli maailmanmestari Roni Nuttusen
todennäköinen paluu maailmanrankingin kärkeen, oli tuo skenaario vaarassa
peruuntua jo pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella. Konsta Jukka vei
ottelusarjan Nuttusta vastaan aina seitsemänteen peliin, jossa Nuttuselle
lopulta niukka, mutta huojentava 3-2 voitto. Ahdilla sen sijaan ei tehnyt
aivan yhtä tiukkaa, kun historian ensimmäisen Helsinki Openin voittaja
Kristian Iso-Tryykäri tuhoutui suoraan neljässä pelissä. Toisaalla
SPJKL:n puheenjohtaja Janne Ollila joutui toteamaan venäläisen Yanis
Galuzon paremmuuden, eikä siihenkään tarvittu neljää peliä enempää.

Puolivälieriin mahtui vielä yksi suomalainen. Juho Rautio oli jo
muutenkin yltänyt loistosuorituksiin alku- ja finaalisarjassa, mutta
saattoipa olla onnellakin jotain tekemistä sen kanssa, että vastaan
asettui juuri Pavel Plesak. Korkeaan finaalisarjalohkon sijoitukseen (2)
suhteutettuna heikohkolla maalierolla pelannut Plesak oli nousevaa
oululaistähteä vastaan täysin aseeton, eikä onnistunut viemään yhtään
ottelua nimiinsä. Rautio siis murskaavasti puolivälieriin.

91 pelaajasta jäljellä oli enää kahdeksan jäljellä, ja kärjessä alkoi
toden teolla olla ahdasta. Puolivälierät menivät kuitenkin odotusten
mukaan, kun Nuttunen ja Lampi vastasivat kotiyleisön odotuksiin
lähettämällä venäläiset Alexander Titovin ja Yanis Galuzon kotimatkalle.
Raution kultakutrinen tuhkimotarinakin sai päätöksen, kun tsekkiläinen
Petr Tmej näytti, miksi viime Helsinki Openin voittopalkinto lähti hänen
matkaansa. Pienoisen yllätyksen tarjosi kuitenkin latvialaisten
pöytäjääkiekkoveljesten nuorimmainen Matiss Saulitis, joka taisteli
nuoren jalopeurain lailla lähettäen seitsemännessä ottelussa Andrey
Voskoboynikovin laulukuoroon maanmiestensä Titovin, Galuzon ja yli
kahdenkymmenen muun venäläisen kanssa.

Tässä vaiheessa tilastonikkarit nyökyttelivät päitään: maailmanrankingin
kärki oli vaihtunut. Silti voitettavaa oli vielä neljällä pelaajalla.
Saulitiksella oli vuori ylitettävänä, kun vastaan asettui kaksinkertainen
maailmanmestari, kun taas viereisellä pelillä käytiin viime vuoden
finaaliuusinta: Lampi - Tmej. Vaikka suomalaiskaksikon kohtaaminen
finaalissa oli helposti kuviteltavissa, kukapa olisi arvannut, että kärki
olisi ollut näin selvä: molemmat otteluparit 4-0 Suomelle!

Turnauksissa, jossa pelaavat sekä Nuttunen ja Lampi, on tyypillistä, että
toisen matka katkeaa toiseen ennemmin tai myöhemmin. Keskinäisiä
playoff-sarjoja on tullut vuosien saatossa lukuisia, ja käytännössä kumpi
tahansa voi voittaa. Viime ruotsinmestaruuskisoissa legendaariselle Göran
Agdurille antamassaan haastattelussa Nuttunen paljasti, että Lampea
vastaan pelatessa vire löytyy runsaslukuisesta ja kannustavasta
yleisöstä. Kenties tämän vuoden Helsinki Openin finaaliyleisö oli
maailmanmestarille mieleinen: Nuttunen löi Lammen suoraan neljässä erässä
ja nappasi uransa viidennen Helsinki Open -voiton!

Järjestäjät PÖLY ja Suomen pöytäjääkiekkoliitto onnittelee kaikkia
voittajia ja kiittää tapahtumaan osallistuneita, erityisesti uusia
kasvoja. Ensi vuonna uudestaan!

-Vesa Huotelin

GPP-messut pelimiesten juhlaa

Tiedottaja  29.09.2010  00:07



Viikonlopun Games People Play-messuilla Kaapelitehtaalla nähtiin runsaasti pöytäjääkiekkotulokkaita Stiga Gamesin ja pöytäjääkiekkoliiton ständillä. Vanhaakin kaartia kävi tervehtimässä kolmipäiväisessä tapahtumassa. Pöytäjääkiekossa karsittiin sunnuntain Grande Finaaleen jossa messujen mestariksi pelasi tyylikkäästi Pasi Honkanen. SPJKL onnittelee ja kiittää messujen vapaaehtoistyövoimaa! Tarkat finaalitulokset täällä.

GPP-messuja pelataan

Tiedottaja  21.09.2010  22:35

Tule auttamaan pöytäjääkiekon esittelyssä ja pelaamaan hilpeitä haastematseja Helsingin Kaapelitehtaalle Games People Play-messuille tänä viikonloppuna!
Lue lisää täältä http://www.poytajaakiekko.fi/spjkl/index.php?page=foorumit/viewforum&forum=liittotiedottaa

Jukalle MM-karsintojen avausvoitto -avauksessa myös komeita paluita

Tiedottaja  12.09.2010  23:51

Kansallinen pöytäjääkiekkokausi käynnistyi 4.9. lauantaina Oulussa. Taisto MM-kisapaikoista houkutteli kauden avauskisaan 43 pelaajaa eri puolilta Suomea. Kisassa jaettiin MM-karsintapisteitä veteraaneissa, junioreissa, avoimessa- ja naisten sarjassa. Kauden avausvoitot nappasivat turkulainen Konsta Jukka avoimessa sarjassa, oululainen Maria Leivo naisten sarjassa, kangasalalainen Petrus Miettinen junioreissa ja espoolainen Janne Kokko veteraaneissa.

Pikkusarjoissa yllätykselliset avauskisat

Veteraanisarja palasi muutaman vuoden tauon jälkeen kisaohjelmaan kahdeksan pelaajan voimin. Sarjan hallitseva Euroopan mestari Janne Kokko oli omaa luokkaansa vieden voiton ilman tappioita. Finaalissa Kokko voitti turnauksen suurimman yllättäjän viitasaarelaisen Jari Eskelisen. Viimeksi 2009 MM-kisoissa peliin koskenut Eskelinen yllätti itsensäkin etenemällä finaaliin. Ennen turnausta Eskelinen kommentoi seuraavasti turnauksen tavoitteita: ”En voinut jättää urani viimeiseksi otteluksi MM-kisojen tappiollista joukkuekisan matsia Unkaria vastaan. Olimme siinä turnauksessa 10. vaikka joukkueita oli vain yhdeksän. Tänään tavoitteenani on pitää vain hauskaa, jos tästä jää positiiviset fiilikset saatan minä vielä tulla muihinkin tämän kauden kisoihin”. Eskelisen tavoitteet täyttyivät siis vähintäänkin kohtalaisesti. Seuraavaksi jännitetäänkin sitä nähdäänkö Eskelinen myös Helsinki Openissa. Kolmannen sijan veteraaneissa nappasi oululainen Jari Sahlgren.

Naisten sarjassa Maria Leivo ja turkulainen Minerva Martiskainen ratkoivat paremmuuden suoraan finaalissa. Kahden vuoden tauon jälkeen muovikaukaloiden ääreen palannut Leivo yllätti viime vuodet kotimaisia turnauksia hallinneen Martiskaisen. Leivon paluu oli siis täydellinen.

Junioreissa ennakkosuosikkeihin lukeutunut Petrus Miettinen nousi voittoon vaikeuksien kautta. Runkosarjassa hän pääsi jatkoon viimeisenä pelaajana. Tosin viidenteen sijaan oli eroa neljä pistettä Miettisen eduksi. Välierissä Miettinen voitti ratkaisevan ottelun jatkoajalla runkosarjan voittaneen turkulaisen Antti Suojasen. Toisessa välierässä helsinkiläinen Teemu Koskela voitti turnauksen yllättäjän turkulaisen Kevin Erikssonin. Eriksson oli runkosarjan kakkonen ja loppusijoituksissa neljäs. Finaalissa Koskela oli jo matkalla uransa toiseen voittoon, kunnes Miettinen ryhdistäytyi ja vei kaksi viimeistä ottelua nimiinsä. Näin ollen Miettiselle avausvoitto vaikeuksista huolimatta. Suojanen voitti pronssia runkosarjan perusteella.

Jukka avoimen sarjan valtias

Avoimessa sarjassa osallistujia oli ilahduttavasti 42 pelaajan verran. Maailmanrankingin kärkikaksikon Ahti Lammen ja Roni Nuttusen puuttuessa, kisan voittotaistelu oli ennakoitua avoimempi.

Alkusarjoissa nähtiin muutama yllätys, joista suurimpia olivat järvenpääläisen Ismo Aulaskarin ja oululaisen Jari Sahlgrenin putoamiset 16 pelaajan finaalisarjasta. Positiivisina yllätyksiä olivat puolestaan oululaisen Sami Supperin ja ylivieskalaisen Ville Hietalan selviytymiset 16 joukkoon.

Finaalisarjassa kokeneet maajoukkuepelaajat nappasivat Konsta Jukan johdolla yhtä vaille kaikki pudotuspelipaikat. Heidän lisäksi lohjalainen Santtu Sainio eteni upeasti ensimmäistä kertaa urallaan kahdeksan joukkoon. Sainion uran ensimmäiseksi pudotuspelivastustajaksi asettui finaalisarjan kakkonen Janne Ollila. Hurmoksessa pelannut Sainio pelasi upeasti hyydyttäen finaalisarjassa maalikuninkuuden voittaneen Ollilan hyökkäyksen lähes täysin. Upean puolustuspelin ansiosta Sainio tiputti monien yllätykseksi Ollilan ja eteni välieriin. Puolivälierien mielenkiintoisin sarja nähtiin kahden kotimaisen pöytäjääkiekkolegendan välillä, kun espoolaisen Janne Kokon ja turkulaisen Kristian Iso-Tryykärin sarja venyi aina seitsemänteen otteluun asti. Siinä Iso-Tryykäri oli luvuin 3-1 vahvempi ja eteni välieriin. Iso-Tryykärin suorituksen arvoa nostaa se, että hän oli 1-3 otteluvoitoin häviöllä sarjaa. Muissa puolivälierissä Jukka eteni vaivatta jatkoon helsinkiläistä Mika Myllykangasta vastaan ja raisiolainen Janne Kantola voitti oululaisen Arto Käsmän.

Sainio sai vastaansa Jukan ja Iso-Tryykäri Kantolan. Sainio jatkoi upeita otteita myös Jukkaa vastaan vieden ratkaisun kuudenteen peliin. Lopulta Jukka oli kuitenkin vielä liian kovapala Sainiolle ja eteni 4-2 voitoin finaaliin. Turnauksen suurimman yllättäjän tittelin saanut Sainio oli lopulta neljäs. Toisesta välierästä odotettiin ennakkoon erittääin tasaista. Toisin kuitenkin kävi, sillä vuoden tauon jälkeen rankingkisoihin palannut Iso-Tryykäri oli täysin omaa luokkaansa ja eteni finaaliin suoraan neljässä ottelussa. Kantola sai runkosarjan sijoituksen perusteella pronssia.

Finaalissa Iso-Tryykäri ja Jukka esittivät upeaa pöytäjääkiekkoa yleisölle. Ratkaisun näytti venyvän jo seitsemänteen otteluun, kun Iso-Tryykäri johti kuudetta peliä 2-1 kymmenen sekuntia ennen loppua. Yleisön jo valmistuessa loppuhuipennukseen pääsi Jukka tasoittamaan ottelun. Jatkoajalla kummallakin oli paikkansa napata voitto, mutta lopulta ratkaisevan osuman teki Jukka. Osumalla viime kauden rankingkakkonen Jukka nappasi kauden avausvoiton 4-2 otteluvoitoin. Iso-Tryykärin esitys oli myös mallikas, kun huomioidaan että hän pelasi viime kaudella ainoastaan Naantalin päätöskisaviikonloppuna.

Seuraava turnaus on vuorossa 23.10. Helsingissä. Silloin vuorossa on vuoden suurin kotimainen pöytäjääkiekkoturnaus Helsinki Open.

Kokolle ja Lammelle Euroopan mestaruudet, myös junnujoukkuekisassa mitali

Tiedottaja  05.07.2010  00:57

Kesäkuussa pelatut pöytäjääkiekon EM-kisat olivat suomalaisittain menestyksekkäät. Avoimen sarjan hallitseva Euroopan mestari Ahti Lampi uusi mestaruuden. Veteraaneissa Janne Kokko taiteili niin ikään mestariksi ja juniorit joukkuekisassa pronssille. Mitalien lisäksi Suomen 17 hengen kisajoukkue esiintyi turnauksessa mallikkaasti, vaikka todellinen jättipotti jäi monelta pelaajalta harmittavan lähelle.

Avoin sarja Lammen näytöstä

Avoimessa sarjassa suomalaisten suurimmat menestysodotukset kohdistuivat Lampeen, muiden menestys edellyttäisi täydellistä suoritusta. Lampi pelasi koko turnauksen mallikkaasti voittamalla oman alku-, välierä- ja finaalilohkonsa. Valitettavasti muut suomalaiset pelasivat ennakko-odotusten mukaisesti, jääden niukasti 16 pelaajan pudotuspelien ulkopuolelle.

Pudotuspeleissä Lampi jatkoi vakuuttavia otteita. Hän hävisi matkalla finaalin 15 pelistä vain kolme. Niistä kaksi tuli välierissä ruotsalaista Hans Östermania vastaan, joka laittoi Lammen lopulta turnauksessa ahtaimmalle. Finaalissa Lammen ylivertaisuus korostui, kun hän uusi Euroopan mestaruuden suoraan neljässä ottelussa venäläistä Alexei Zaharovia vastaan. Lammen mestaruuden myötä EM-kisat saivat suomalaisittain upean päätöksen.

Kokolle historiallinen mestaruus veteraanisarjassa

Suomalaisten mitalijuhlat avasi EM-kisoissa Janne Kokko, joka voitti toisen kisapäivän päätteeksi veteraanisarjan Euroopan mestaruuden. Finaalissa Kokko voitti venäläisen Alexei Zaitzevin. Kokon tie mestaruuteen oli haastava, sillä hän selviytyi kahdeksan pelaajan pudotuspeleihin vasta 7. sijalta. Pudotuspeleissä hän oli kuitenkin vakuuttava ratkaisupaikoissa, voittamalla sekä välierän että finaalin ratkaisevassa 7.ottelussa. Kokon mestaruus oli Suomen historian ensimmäinen arvokisamitali veteraanisarjassa.

Juniorit venyivät mitaleille joukkuekisassa

Junioreissa suomalaisnuorukaisten taso ei vielä riittänyt yksilökisan mitaleille. Hienosti koko viikonlopun pelannut nelikko Tim Roivas, Petrus Miettinen, Lari Metsälä ja Teemu Koskela venyi kuitenkin upeasti pronssille joukkuekisassa. Jopa kirkkaammat mitalit olivat tarjolla, sillä finaalipaikka jäi vain kahden otteluvoiton päähän. Kirvelevästä välierätappiosta huolimatta juniorinelikko pelasi itsensä historian kirjoihin, sillä mitali oli juniorijoukkuekisassa Suomen historian ensimmäinen.

Kolmea mitalia voidaan pitää hyvänä suorituksena Suomelle, sillä joukkueessa oli peräti 10 ensikertalaista. Tosin enemmänkin olisi ollut tarjolla, sillä sekä veteraanien, naisten että avoimen sarjan joukkue koki karvaat tappiot välierä ja pronssiotteluissa. Lisäksi Netta Jousella oli loistava mahdollisuus mitalipeleihin naisten sarjaassa, kun hän voitti oman alkusarjansa, lopulta mitalin metsästys päättyi jo puolivälieriin.

Seuraavaksi vuorossa MM-kisat Suomessa

Pöytäjääkiekko kausi 2009-10 on nyt virallisesti päättynyt. Uusi kausi alkaa syyskuun alussa Oulun rankingturnauksella. Ensi kauden huipennus koetaan kesäkuussa 2011, kun lajin MM-kisat järjestetään Suomessa. Lisätietoja tulevista kisoista löydät tältä sivustolta kohdasta Kilpailut->Seuraavat turnaukset.

Janne Ollila

Maajoukkueen uusi pelipaita testissä

Tiedottaja  02.07.2010  20:12

Suomen pöytäjääkiekkomaajoukkueen ensikertalaiset saivat testattavakseen EM-kisoissa maajoukkueen uudistuneet pelipaidat. Uusien paitojen pitäisi olla hengittävämmät ja näin ollen edeltäjiään viileämmät ja mukavamman tuntuiset turnauksissa. Kisoissa uudet paidat saivat pääosin positiivista palautetta. Paitakokelaista Ismo Lahtinen ei kuitenkaan tyytynyt pelkkään turnaustestaukseen, vaan laittoi paidan todelliseen testiin tällä viikolla. Se minkälainen testi oli kyseessä ja mitkä olivat testin tulokset, voit lukea alla olevasta raportista.

Maajoukkuepaidan ominaisuudet tositestissä

Toteutin tänään EM-kisamatkan lupaukseni maajoukkuepaidan testaamisesta juoksulenkillä.

Sääolot tänään iltapäivällä olivat testille varsin hyvät. Lämpötila liikkui 22-23 asteen haarukassa, mutta toisaalta ajoittain navakka tuuli toi ylimääräistä viilennystä. Toteutin testin pukemalla paidan päälleni ja laittamalla jalkaani paksuimmat kaapista löytyneet mustat verryttelyhousut varmistaakseni hikoilun. Tämän jälkeen juoksin maltillisella vauhdilla reittiä Hietaniemi - Sibeliuspuisto - Finnair-stadion - Laakso - Ruskeasuo - Pikku-Huopalahti - Munkkiniemi - Seurasaari (ja sen ympäri) - Mäntyniemi - Meilahti - Kesäranta - Soutustadion - Hietaniemi. Ranteeseen kiinnittämäni Garmin Forerunner 205 kertoi matkan pituudeksi 13,23 km ja ajaksi 1.20.50, josta alle kymmenen minuuttia kului liikennevaloissa seisoskeluun.

Paidan materiaali vaikutti alussa vilpoisalta, mutta painatukset herättivät nopeasti epäilyksiä. Jo siirtyessäni ulos auringonpaisteeseen etu- ja takapuolen painatusten kohdat tuntuivat hiostavilta. Tuntemukset vahvistuivat lenkin edetessä. Vielä loppuvaiheessa paita oli kiitettävän kuiva, eivätkä sen ominaisuudet olleet muuttuneet aistittavasti, mutta painatusten kohdissa hikoilu tehostui voimakkaasti.

Kokonaisuutena paita on kuitenkin lenkkipaitanakin varsin miellyttävä. Olettaisin, että turnaustilanteessa painatusten hiostavuus ei edes häiritse yhtä pahasti kuin juostessa, sillä sisätiloissa aurinko pääsee harvoin porottamaan ihan suoraan pelaajaan ja paitaan. Lisäksi omalla kohdallani isot numerot selässä ("57") lisäävät painatusten pinta-alaa. Tässä mielessä pienellä numerolla pelaavat saavat lämpimissä oloissa pelatessa pientä etua.

Etukäteen paidan kauluksen mahdollinen epämukavuus herätti kysymyksiä, mutta käytännön testissä kaulusta ei edes huomannut. Kauluksen vaikutus lienee siis korkeintaan psykologinen. Kaula-aukkoratkaisu on kokonaisuudessaan onnistunut, sillä riittävän avoimena se lisää osaltaan viilentävää tunnetta.

Arvioisin paidan hyväksi myös lämpimimpiin olosuhteisiin. En usko, että Suomen joukkue joutuu antamaan paitavalinnallaan ainakaan tasoitusta muille ensi vuoden MM-kisoissa.

Ismo Lahtinen
paitatutkija / Suomen pöytäjääkiekkoliitto

Suomelta iskukykyinen joukkue pöytäjääkiekon EM-kisoihin

Tiedottaja  08.06.2010  00:43

Suomen pöytäjääkiekkoliitto lähettää 17 henkisen maajoukkueen ensi viikonloppuna (11.-13.6.) EM-kisoihin Ruotsiin, Överumiin. Joukkueen koostumus on sekoitus ensikertalaisista ja menestymään tottuneita konkareita. Ensikertalaisia matkassa on peräti kahdeksan. Suurimmat menestysodotukset kohdistuvat puolestaan Ahti Lampeen, joka putsasi palkintopöydän edellisissä EM-kisoissa kaksi vuotta sitten. Silloin hän voitti avoimen sarjan, junioreiden ja avoimen sarjan joukkuekilpailun kultaa.

Lampi suurin suosikki avoimessa sarjassa

Tämän vuoden EM-kisoissa Lampi tavoittelee menestystä avoimessa sarjassa ja joukkuekilpailussa, junioreihin hän on nykyään yli-ikäinen. Näkymät menestysputken jatkumiselle ovat suotuisat, sillä Lampi on sijoitettu turnauksen ykköspelaajaksi. Joukkuekisassa Suomi on puolestaan ennakkoon haastaja, mutta omaa kuitenkin hyvät mahdollisuudet yllätyksiin. Avoimessa sarjassa Lammen jälkeen eniten odotetaan vahvan kotimaisen rankingkauden pelanneilta Janne Ollilalta, Mika Myllykankaalta ja Janne Kokolta. Potentiaalisia yllättäjiä joukkueessa on useita, kuten esimerkiksi Timo Toivonen ja Juho Rautio, jotka voittivat kumpikin yhden Maailman liigan osakilpailun kevään aikana.

Veteraaneilta ja naisilta odotetaan mitaleita

Lammen suoritusten lisäksi mitalisijoja odotetaan erityisesti naisilta ja veteraanisarjassa. Naisten sarjassa Netta Jousi ja Tarja Lindberg haastavat hurjan venäläiskolmikon. Onnistuessaan sekä Jousella että Lindbergillä on mahdollisuudet aina mitaleille asti. Naisten joukkuekisassa kaksiko joutuu antamaan yhden pelaajan verran tasoitusta, jokaista vastustajaa vastaan, mutta omaa tästä huolimatta hyvät mahdollisuudet ainakin pronssille.

Veteraaneissa katseet kohdistuvat erityisesti Janne Kokkoon, joka hyvänä päivänä omaa mahdollisuudet vaikka mestaruuteen asti. Kovimman haasteen Kokolle antavat ruotsalais- ja venäläisveteraanit, jotka ovat hallinneet sarjaa viime vuodet. Sarjan mustana hevosena lähtee Jari Sahlgren, jolla on kaiken mennessä nappiin mahdollisuudet vaikka mitaleille. Joukkuekisassa Suomen nelikko taistelee lähtökohtaisesti pronssista Latvian kanssa, mutta pystynee haastamaan jopa Venäjän ja Ruotsin hyvänä päivänä.

Junioreissa haetaan kokemusta ja joukkuemenestystä

Junioreissa Suomella on nuori ja erittäin lahjakas nelikko, josta kuka tahansa voi olla paras suomalainen turnauksessa. Etukäteisarvioissa EM-kisat saattavat tulla menestysodotuksien kannalta liian aikaisin suomalaisille. Koko nelikko omaa kuitenkin potentiaaliset yllätysmahdollisuudet turnauksessa. Vaikka yksilökisan menestys jäisikin puuttumaan, saavat erityisesti Koskela, Roivas ja Miettinen arvokasta kokemusta ensi vuoden MM-kisoja varten, jotka pelataan Suomessa. Suomen nelikko on myös niin tasainen, että se on jopa yksi joukkuekisan suosikeista junioreissa, joten todennäköisesti pojat saapuvat kisoista ainakin joku mitali kaulassa.

Suomen joukkue pöytäjääkiekon EM-kisoissa 11. - 13.6.2010

Avoin sarja

Nimi Kotipaikka
Ahti Lampi Turku
Janne Ollila Naantali
Mika Myllykangas Helsinki
Janne Kokko Espoo
Timo Toivonen Helsinki
Santtu Sainio Lohja
Jari Sahlgren Oulu
Otto Pesälä Oulu
Juho Rautio Oulu
Ismo Lahtinen Helsinki
Tim Roivas Espoo

Veteraanit
Janne Kokko Espoo
Jari Sahlgren Oulu
Janne Roivas Espoo
Tarja Lindberg Espoo

Juniorit
Tim Roivas Espoo
Petrus Miettinen Kangasala
Lari Metsälä Kangasala
Teemu Kesälä Espoo


Naiset
Netta Jousi Helsinki
Tarja Lindberg Espoo

Janne Ollila

Naantalin päätöskisaviikonloppu Konsta Jukan juhlaa

Tiedottaja  24.05.2010  10:36



Kansallinen pöytäjääkiekkokausi huipentui viime viikonloppuna Naantalissa. Lauantaina pelattuun ranking-turnaukseen saapui 44 pelaaja. Sunnuntaina SM-joukkuekisassa oli 10 neljä hengen joukkuetta.

Lauantain rankingturnaus avattiin naisten ja junioreiden sarjalla. Naisten sarjan voitti Minerva Martiskainen ennen Netta Jousea. Martiskainen voitti kaikki kauden rankingturnaukset.

Junioreissa saatiin puolestaan uusi voittaja, kun Petrus Miettinen päihitti finaalissa Tim Roivaksen. Kolmas oli Antti Suojanen. Junioreiden kokonaisrankingin voitti Roivas ennen Miettistä.

Avoimessa sarjassa suurin yllätys nähtiin heti alussa, kun kauden aiemmat kisat voittanut Ahti Lampi jätti turnauksen väliin. säväyttävimmistä suorituksista vastasivat kauden avauskisan pelanneet Petteri Hintsanen ja Kristian Iso-Tryykäri. Hintsanen selviytyminen finaalisarjaan ja Iso-Tryykäri pudotuspeleihin. Iso-Tryykärin tie päättyi puolivälierissä Juha Erälaukkoa vastaan huikean jännitysnäytelmän jälkeen seitsemännessä ottelussa. Loputkin välieriin selviytyneet pelaajat olivat tuttuja kasvoja aiemmista kauden kisoista,kun finaalisarjan kolmen kärki Konsta Jukka, Magnus Ahlberg ja Janne Ollila tekivät seuraa Erälaukolle. Välierissä Jukka nappasi vakuuttavalla pelillä finaalipaikan Juha Erälaukkoa vastaan ja Magnus Ahlberg voitti Janne Ollilan trillerissä seitsemännen ottelun jatkoajalla. Finaalissa Jukan vakuuttavat otteet palkittiin voitolla, Ahlbergin joutuessa tyytymään kauden toiseen finaalitappioon. Ollila oli kolmas.

Sunnuntaina pelit alkoivat kauden viimeisellä henkilökohtaisella kisalla, Suomen cupilla. Siinä arpa oli ankara etukäteen suosikeiksi povatuille henkilöille, joista ainoastaan Jukka eteni finaaliin. Suotuisan arpaonnen ja loistavien peliesitysten myötä Jukan vastustajaksi selviytyi Ismo Lahtinen. Finaalissa Lahtinen taisteli urhoollisesti, mutta lopulta tuore rankingvoittaja oli liian kova vastustaja.

Sunnuntain joukkuekisassa oli 10 joukkuetta tavoittelemassa Suomen mestaruutta. Runkosarjan perusteella kaksi joukkuetta oli ylitse muiden, kun hallitseva mestari Optime ja Turun Seudun Pöytäjääkiekko valtasivat kärkipaikat. Pudotuspeleissä ne jatkoivat vakuuttavasti. Erityisesti TSP:n suoritus oli häkellyttävä puolivälierissä ja välierissä. Se hävisi 32 ottelusta vain yhden. Finaalissa edettiin tasatahtia mestaruuden ratketessa vasta viimeisen kierroksen neljässä pelissä. Kun voitot menivät siinä 2-2, juhli Optime toista peräkkäistä Suomen mestaruutta luvuin 15-14. Optimen joukkueessa pelasivat Jukka, Martiskainen, Mika Myllykangas ja Seppo Kosonen. Voiton myötä Jukan viikonloppu oli täydellinen. Virallisten sarjojen(ranking,Suomen cup ja SM-joukkue)lisäksi hän voitti lauantaina käydyssä sentteriskabassa Lauri Erosen, joten kotiin viemisenä oli aimo kasa pokaaleita. Joukkuekisan SM-pronssia voitti oululainen Villakala.

Sarjojen mitalistit:

Ranking

Avoin:
1. Konsta Jukka
2. Magnus Ahlberg
3. Janne Ollila

Juniorit:
1. Petrus Miettinen
2. Tim Roivas
3. Antti Suojanen

Naiset:
1. Minerva Martiskainen
2. Netta Jousi

Sentteriskaba
1. Konsta Jukka
2. Lauri Eronen

Suomen Cup
1. Konsta Jukka
2. Ismo Lahtinen

SM-Joukkuekisa
1. Optime (Seppo Kosonen, Mika Myllykangas, Minerva Martiskainen, Konsta Jukka)
2. Turun Seudun Pöytäjääkiekko (Janne Kantola, Kristian Iso-Tryykäri, Juha-Matti Santala, Topi Lindqvist, Janne Ollila)
3. Villakala (Juho Rautio, Jari Sahlgren, Toni Koivula, Otto Pesälä)

Kotimainen pöytäjääkiekkokausi on nyt päättynyt. Kansainvälinen kausi huipentuu kolmen viikon päästä EM-kisoihin Ruotsissa. Uusi kausi alkanee syyskuussa Oulusta, lisätietoja ilmestyy tänne sivuille, heti kun tiedot varmistuvat.

Kiitos kaikille upeasta kaudesta!

Janne Ollila

Tutut voittajat Turun keväässä

Tiedottaja  02.05.2010  19:08

Turku isännöi EM-kauden 6. rankingturnausta Veritas Stadionin Ravitola Olé:ssa. Kapea mutta palveluiltaan toimiva kisapaikka sai runsaasti kiitosta pelaajilta, samoin kuin vanhojen hyvien aikojen tapaan jo aamulla alkava kisa. Kisa pysyi muutenkin hyvin rutiinoituneiden järjestäjien käsissä ja saatiin päätökseen ennen auringonlaskua.

Naisten sarja oli kuluneen kauden tapaan harmillisen pienimuotoinen, mutta juniorisarjassa oli jälleen todellista jännitystä Tim Roivaksen pitäessä pintansa sekä muita pk-seudun junnuja että nousussa olevaa Antti Suojasta vastaan. Vaikka Magnus Ahlberg ja Juha Erälaukko puuttuivatkin rivistöstä, avoimen sarjan finaalisarjaan ei edelleenkään mahtuneet kaikki playoffpaikkoja tavoitelleet. Tim Roivas, Seppo Kosonen ja Juha-Matti Santala syrjäyttivät Lohjalla hyvin pelanneet Juho Raution, Timo Toivosen ja Petteri Sevonin.

Edelliskerran kaltaista hässäkkää playoffviivan ympärillä ei myöskään muodostunut, vaan pk-seudun pelaajat saivat rauhassa voittaa ristiin toisiaan 6-8-sijoilla turkulaisten ja Jari Sahlgrenin ottaessa ylemmät playoffsijat ja muiden pysyessä turvallisen etäisyyden päässä. Eliminointi jatkui playoffeissa, joissa nykyään harvinaisempi vieras, itse maailmanmestari Roni Nuttunen, hjerppeili ulos Janne Kokon, euroopanmestari Ahti Lampi koneili Ismo Aulaskarin katsomoon 3. kerran tällä kaudella, Mika Myllykangas väsytti ja taktikoi voiton Janne Ollilasta ja Konsta Jukka jyräsi Jari Sahlgrenin.

Ronin häikäisevä peli jatkui myös Myllykangasta vastaan ja myös Ahti väänsi vaadittavat voitot Konstalta. Finaalissa Roni ei läpäissyt Ahti-nimistä reaktiotestiä ja Lammen voittoputki kotimaisista pelaajista Suomen rankingturnauksista jatkui vakuuttavasti. Jää siis kauden viimeiseen kisaan Joukkue-SM:iin pysäyttää turkulaiset kotimaastossaan Naantalin Kuparivuorella.
-Ismo Aulaskari

Sivu:  [1][2][3][4][5][6][7][8]
  © Suomen Pöytäjääkiekkoliittowebmaster@poytajaakiekko.net