Kausi käynnistyi Linnanmaalla

Markus Niiranen

Rami Angeria ei osallistunut turnaukseen, mutta viikonlopun kansallisessa turnauksessa mies nähtiin

Pöytäjääkiekkokansanvaellus alkoi jälleen yliopistolla tallustavien riemuksi ja tyrmistykseksi. Lähes jo vakiintuneeseen paikkaan salien L5 ja L6 läheisyyteen sijoittuneet plätkääjät nauttivat jälleen erinomaisesta pelitilasta. Mitä peliväki enää vaatisi? Helposti saatavilla olevat pelialustat, huokeat pelitilat, pehmustetut penkit taukojen viettämistä varten, sähköä ja runsaasti kiinnostuneita katseita - siinä listaa asioista, jotka ovat tärkeitä onnistuneen pelielämyksen luomiseksi.

Lievästi uudistetun pistesysteemin kunniaksi paikalle saapui juurikin tasan 20 pelaajaa. Näiden joukossa oli ilahduttavasti kolme tulokasta. Kaikille oli siis tarjolla runsaasti rankingpisteitä. Turnauksella oli myös tärkeä valmistava tarkoituksensa tulevan viikonlopun SM-kauden avaavaa Oulun rankingturnausta varten.

Alkusarjoissa tunnusteltiin, että kenellä on into riittänyt treenaamaan kesän aikana. Antinkaapo oli selvästi iskussa, koska treenikausi on kestänyt jo hyvän aikaa. Alkusarjassa A-lohko menikin täysin hänen komennossaan, sillä kaikki yhdeksän peliä menivät tappioitta. Hauska yksityiskohta samaisesta lohkosta löytyy Antinkaapon takaa. Toiseksi tuli Supperi pisteen Sahlgrenin edellä, vaikka Sahlgren oli pöllyyttänyt Supperia rumin 9-0-lukemin. No, keskinäisillä otteluilla ei olekaan merkitystä kuin tasapisteissä.

Spekuloitavaa riittää

B-lohkossa olikin sitten mietittävää tasapistetilanteessa, sillä peräti neljä pelaajaa aivan lohkon kärjessä saavutti 13 pistettä. Onneksi sarjaohjelma on viilailtu niin viimeisen päälle, ettei manuaalisia säätöjä tarvita enää tulosten julkistamisen jälkeen. Sijoilla 1-6 oli eroa vaivaiset kaksi pistettä. Huomioitavaa on, että jos esimerkiksi Moilanen olisi sortunut tappioon Niirasta vastaan (niin kuin hetki ennen pelin loppua tilanne olikin), niin Molle olisi tippunut peräti sijalle kuusi. Eipä olisi enää ollut turnauksen voittajan tie finaaliin ollut näin siloinen kuin se nyt oli, sillä Sahlgren olisi asettunut vastaan jo ensimmäisellä playoffkierroksella. Nyt tämän kohtalon koki Niiranen, joka sai jo viime kaudella kirota kohtalokkaita pudotuspelikohtaamisia Sahlgrenia vastaan.

- "Jos siis tämä peli olisi mennyt näin, niin..."

- "Jos tuokin olisi pinnistänyt tuosta matsista edes pisteen..."

Tämä on turnausten välisen taukoajan herkkua. Spekuloidaan kaikki mahdolliset hiemankin kirvelemään jääneet tilanteet läpi, ja kerätään samalla raivoa seuraavaa turnausta varten.

S.I.M.A. BHT haastaa kokeneempia

Tulokaspelaajista Karppisella oli paras aloitus. Hyväksi meriitiksi voidaan nykyään laskea, jos onnistuu raivaamaan tiensä pudotuspeleihin. Olkoonkin, että kovia veteraaneja puuttui joukoittain, saavutus on silti kunnioitettava. Toivottavasti tästä iskostui hieman intoa tulla jatkamaan kehitystä.

Ala-ahojen klaani ryntäsi kaikkien neljän pelaajan voimin pudotuspeleihin, ja näistäkin kolme jatkoi vielä seuraavalle kierrokselle. Nousua on tapahtunut myös toisen sukunimimonikon parissa, sillä Koivulat puskivat itsensä alkusarjan sijoitusten myötä hyville loppusijoituksille. Minna saavutti parhaan sijoituksena koskaan, ja seuraava tavoite onkin eittämättä toiselle pudotuspelikierrokselle pääsy. Tekee hyvää tämän vuoden projektia ajatellen.

Ville Kauppinen ei osallistunut turnaukseen, eikä miestä nähty viikonlopun kansallisessa turnauksessakaan

Tiukka maratonkaksikko Jolma ja Supperi kohtasivat hegemoniakamppailussa. Tällä kertaa ei tarvittu viiden tunnin ennätyspitkiä otteluita, mutta kuitenkin kolme täyttä matsia ja yksi jatkoaika päälle. Jolma otti jatkopaikan, ja oli ainoastaan toinen niistä kahdesta onnellisesta, jotka pudottivat paremmin sijoitetun pois ensimmäisellä kierroksella.

Antinkaapon huima syysvire haihtui yliopiston käytäville seuraavalla kierroksella, sillä kovasti kehittynyt Käsmä antoi tukkapöllyä oikein kunnolla. Onko toinen kausi menestyksekkään tulokaskauden jälkeen vaikea, kun niin omat kuin muidenkin odotukset ovat huiman korkealla? Henkistä piiskaa tulee varmasti kotopuolessa turnauksen antia pohtiessa.

Kokeneet Moilanen ja Sahlgren jatkoivat pelipareistaan eteenpäin ja Ala-ahojen keskinäisessä välienselvittelyssä Iikka päihitti "NGage"-Pertin.

Edelleen välierät olivat rutinoitujen sotaratsujen heiniä. Nuoremmat haastajat jätettiin tylysti harjoittelemaan menestystä pronssipelissä. Tätä kautta saatiinkin jälleen kerran uusi turnausmitalisti, sillä Ala-aho I otti tärkeän voiton jatkoajalla ja samalla reilut rankingpisteet plakkariinsa.

Finaalissa kohtasivat vanhat tutut herrat Sahlgren ja Moilanen, joille ei kaikesta yrityksestä huolimatta tahdo löytyä vastusta pudotuspeleissä. Kovaa vääntöä näiden pelureiden matseissa on. Vaikka saman seuran värejä vannotaankin, niin toisiaan he eivät ole koskaan todistetusti kannustaneet - ainakaan paikallisliigassa. Moilanen sai kaivettua tahdonvoimaa antifaninsa kukistamiseksi ja näennäisesti tiukoista luvuista huolimatta pelit olivat hevosmiehelle selvää kauraa.

Tapio Orjasniemi vaihtoi verkkarit valmentajan liituraitapukuun

Vielä lopuksi outoja huomioita

Lämsä on treenannut kesäkauden aikana määrällisesti varmaan eniten, ainakin tiukkoja playoffsarjoja on kuulemma väännetty paljon. Tapion peli onkin teknistynyt huomattavasti. Olemmeko menettäneet nyt aidon ja alkuperäisen pommikiekon pioneerin? Missä ovat ne tavaramerkiksi muodostuneet laukaukset ja sahaava puolustus?

Toinen Kaakkurin Tapio, Orjasniemi nimeltään, oli vetäytynyt pelihommista sivuun ja ryhtynyt Lämsän valmentajaksi. Tyypilliseen junioripalloiluvalmentajan tyyliin koko miestä ei sitten turnauksessa näkynyt alku- ja loppuhetkiä lukuunottamatta. Hurjat huhut kertovatkin, että pelaajien välillä on kuultu sanaharkkaa ja Lämsä on uhannut lähteä kotimatkalle yksin. Näin ei vielä käynyt, mutta repeääkö tilanne joskus, kun Tapioiden kiivaat luonteet kohtaavat toisensa...