Onnistunut kauden avaus

Jari Sahlgren

Järjestyksessään viides Oulun Pöytäjääkiekkoilijat ry:n organisoima paikallisliigakausi pyörähti käyntiin syksyisenä päivänä elokuun lopulla. Kaikkien aikojen 41. turnaus onnistui kaikin puolin erinomaisesti, joten tapahtuma oli kiistatta jälleen hyvää pr:ää jalon lajin hyväksi.

Oulun paikallisliigahan on kokenut viime aikoina kasvukipuja. Osanottajamäärien kasvaessa tuli mm. tarve luoda uudet turnaussäännöt, kuten myös uusi pistelaskusysteemi. Viimeksi mainittu on aiheuttanut viime aikoina tiukkaa vääntöä ja suuria tunteita, mutta sopivasti ennen kauden alkua saatiin uusi pistetaulukko lyötyä lukkoon. Kun sääntöasiat on nyt selkiytetty, on itse kunkin mukava astua pelikenttien kirkkaisiin valokeiloihin.

Runsasta osanottoa

Pelaajia valui mukaavaan tahtiin paikalle jo hyvissä ajoin ennen H-hetkeä. Loppujen lopuksi osallistujamääräksi kehkeytyi yhteensä 19 kpl, mikä on kautta aikojen liigamme toiseksi suurin pelaajamäärä. Vahvassa myötätuulessa mennään.

Muutaman lupaavan ensikertalaisen lisäksi ilahduttavaa oli takavuosien kansallisten turnauksien playofftason pelimiehen, Mikko Timosen, hieno comeback. Mikkokin joutui toteamaan nykytason laajuuden, sillä montaa voittoa ei miehelle tällä kertaa herunut. Uskon kuitenkin, että kunhan tämä pöytäjääkiekkoileva hammaslääkäri saa paikkansa käytettyä, ovat mitalisijat täyttä realismia.

Onko Toni Koivula kauden komeetta?

Pelaajat jaettiin kahteen alkulohkoon. Lohko A sujui Mikko Kasken komennossa. Ainoana "Jaffan" kaatoon kykeni toiseksi sijoittunut Toni Koivula, jonka onnistunut kesäharjoittelu lupaa hyvää alkaneelle kaudelle.

B-lohkon voitti puolestaan tiivistä puolustuspeliä pelannut Mikko Väänänen. Myös ensikertalaiset Antinkaapo ja Heikkinen pelasivat todella lupaavasti. Mm. heissä olisi ainesta Kasken saappaiden täyttäjäksi SM-kisojen rookiesarjan mestarina. Tähtäin tammikuun SM-kisoihin ja pelikokemusta vain runsaasti alle, niin hyvä tulee...

Playoffien ensimmäisellä kierroksella ei yllätyksiä nähty, sillä kaikki peliparit päättyivät paremman alkulohkon sijoituksen omanneen pelaajan voittoon. Tiukimmille taisi joutua Sahlgren, jota Timonen piinasi pitkään laadukkaalla puolustuspelillään. Jarille kuitenkin voitto lukemin 2-1 (0-2, 3-1, 4-1). Myös Jolma onnistui ottamaan voiton Kellokummusta, mutta Vili eteni loppujen lopuksi puolivälieriin lukemin 2-1 (4-2, 0-5, 5-2).

Puolivälierissä nähtiin lukuisia tiukkoja vääntöjä, vaikka sarjoista kolme päättyikin 2-0 -lukemiin. Kaski voitti Ravelinin, Niiranen Väänäsen, ja Sahlgren kukisti Orjasniemen. Tiukin sarja käytiin Kellokummun ja Koivulan välillä. Ensimmäisen ottelun voitti Koivula selvästi 7-2, mutta sen jälkeen Kellokumpu ryhdistäytyi ja voitti seuraavat kaksi peliä (6-3, 6-2) edeten näin välieriin lukemin 2-1.

Iso, paha lammas & kolme pientä porsasta

Välieriin selvisi siis peräti kolme SPY:n sikamaista edustajaa, ja Kiekko-Lampaiden kunnia jäi yksin Sahlgrenin puolustettavaksi. Välierissä lammasvoima oli valttia, sillä loppujen lopuksi Jari voitti Kellokummun selvähkösti 2-0 (3-1, 7-4).

Sahlgren ja Niiranen aloittelemassa finaaleja. Etualalla neljänneksi sijoittunut Kellokumpu.

Sen sijaan SPY:n jäsentenvälinen Kaski-Niiranen oli täyttä trilleriä alusta loppuun. Laadukkaan ja hyökkäysvoittoisen sarjan ensimmäisen matsin voitti Niiranen 5-4 ja toisen puolestaan Kaski samoin lukemin. Ratkaisevaa kolmatta ottelua Markus johti loppuvaiheissa 4-2, mutta Mikko onnistui punnertamaan pelin tasoihin ennen loppusummeria. Seurasi jatkoaika, jossa tilanteet aaltoilivat päädystä päätyyn. Ratkaisijaksi nousi Niirasen oikea laitahyökkääjä, jonka nopea laukaus upposi vastustamattomasti Kasken maalin etunurkkaan.

Pronssiottelussa ei ollut rääppiäisen makua, vaan mitali kiinnosti selvästi molempia pelaajia. Tämäkin ottelu meni jatkoajalle, lukemissa 2-2. Jatkoaikaa saatiinkin tahkota lähes kolme minuuttia, ennen kuin Kasken vasen pakki runnoi kiekon väkisin Kellokummun maaliin. Näin pronssitila otteisiinsa tyytyväiselle Mikolle, ja tuskinpa Vilikään kokonaissuoritukseensa pettynyt on.

Finaaleissa kohtasivat kahden eri oululaisen pöytälätkäkoulukunnan edustajat. Niiranenhan edustaa rohkeaa, hyökkäysvoittoista SPY-kiekkoa, kun taas Sahlgren vannoo maltillisemman ja puolustavamman lammastyylin nimeen. Sahlgrenin pitkävetokerrointa laski viime kauden päätteeksi voitettu Oulun mestaruus, kun taas Niirasen vahva nousujohde on ollut jo pitempään yleisessä tiedossa. Tiukkoja matseja siis odotettiin.

Ja tiukkoja peleistä tulikin. Kupletin juoni oli selvä alusta alkaen. Jari pyrki pitämään kiekkoa mahdollisimman paljon, kun taas Markus panosti nopeaan suunnanmuutospeliin ja vastaiskuihin. Ensimmäisessä pelissä maaleja tehtiin vuorotahtiin, mutta ratkaisupaikoissa kiekko pomppi Jarille sen verran paremmin, että tuloksena oli 5-3 -voitto.

Toinen peli alkoi Niirasen hallinnalla. Ottelun puolivälissä Markus johti 2-0, ja yleisö odotteli jo kolmatta ottelua. Sitten sattui Markuksen joukkueelle perätysten pari keskialueen virhettä, joista Sahlgrenin keskushyökkääjä rankaisi kylmän viileästi. Ottelun ratkaisu lähti myös samaisen keskusmiehen lavasta: kiekko sentterille ja siitä pikkusaappaalla inhottavan hitaasti maaliin. Näin oli kauden ensimmäinen turnaus ratkennut ja viimeinen maali oli enää pelkkää kosmologiaa. Loppulukemat siis Jarille 2-0 (5-3, 4-2).

Näin. Tulevaisuudesta voisi visioida sen verran, että kansallisen kauden avaus pelataan Turussa 20.-21.9. Kaikki oululaiset ovat sinne tervemenneitä, ja eiköhän sinne saadakin edustava tiimi puolustamaan Oulun kunniaa.

Paikallisliiga jatkuu luonnollisesti myös, mutta ajankohtaa ei ole vielä päätetty. Tarkkaile näitä sivuja/sähköpostiasi. Eiku treenit käyntiin!