Paluu kerhohuoneelle

Kalle Moilanen & Markus Niiranen

Vierailevat tähden Jääskeläinen ja Laakso

Oulun pöytäjääkiekkoilijakansa palasi ranskalaiselle visiitille kerhohuoneelle. Pelipaikka sijaitsi Tuirassa Jolman järjestettyä pöytäjääkiekkoareenamaiset pelitilat käyttöön. Sana "kerhohuone" herättää nostalgisia väreitä, varsinkin joidenkin konkareiden dementoituneissa mielissä. Ja kun vielä ennen vanhaan odoteltiin, että tulisi edes muutama pelaaja paikalle, niin nykyään pelureita tunkee ovista ja ikkunoista, Kuivasjärveltä ja Kaakkurista, jenkeistä ja Savosta. Pelaajamäärät kasvavat sillä vauhdilla, että kohta kaupunkiin tarvitaan jo oma areena kaikilla mausteilla - Kuivasjärvelle tietenkin...

Pelit pelattiin erikoiseen ajankohtaan, lomakaudella aikaisin lauantaiaamuna. Näin saatiin houkuteltua pelimiehiä paikalle lähes maailman joka kolkasta: MM-kisojen 13. Markus Laakso Kuopiosta, Jani Jääskeläinen Mikkelistä ja kaukaisin wanha SPY-veteraani Joel Vuolevi Los Angelesista. Vuolevi kiertää jenkkilässä kansallisia rankingturnauksia ja käy välillä töissä, luultavasti.

Pelaajisto saatiin jakaa jälleen kerran kahteen lohkoon. B-lohkoa dominoi kolmikko Moilanen, Jääskeläinen ja piparipollari Orjasniemi, ja naapurilohkon hallitsijoina kunnostautuivat Männikkö, Sahlgren ja Laakso.

Vanhoja partoja laulukuoroon

Jolma pisti rankingykkösen tiukoille

Tiernapoikia esittämään jo pudotuspelien ensikierroksella joutui mm. tietovisailuharrastaja Männikkö, joka nöyrtyi Antti Ala-ahon edessä todellisen taistelun jälkeen. Orjasniemikin nähtiin etsimässä kynttilänpätkiä muiden jaloissa, kun Okkonen halusi jatkaa karkeloita Tapsaa kovemmin.

Päivän superkaksarina oli pari Timonen-Rahkolin. Timosen mielenrauhalle ei tehnyt yhtään hyvää nähdä Rahkolinin saapuvan turnaukseen. Rahkolin on ollut nimittäin varsinainen peikko Timoselle tällä kaudella. Lohkojako meni alkuun siten, että miehet joutuivat eri lohkoihin, mutta kohtalo oli kuin olikin lopuksi ovelampi. Nämä miehet kohtasivat jo ensimmäisellä pudotuspelikierroksella. Kahden lohkon turnaukset ovat olleet Timoselle tällä kaudella varsinaista myrkkyä, niin myös tällä kertaa. Rahkolin vei ja Timonen vikisi.

Jolman epäiltiin jo voittavan Sahlgrenin. Mutta kun ratkaisupeli potkaistiin käyntiin, niin Toni lupasi tarjota oluen Ilkalle voitosta. Tietäähän sen, että kun paineet kasvavat sietämättömiksi, niin vahvempikin luonne murtuu. Kokeneempi Sahlgren vei ottelun varsin selvästi nuoremman pelurin hermoillessa.

Muista pelipareista mainittakoon, että savolaiset vieraat jatkoivat odotetusti jatkoon ja Vuolevin kohtaloksi tuli joutua tehovalmennettava Antinkaapon hampaisiin.

Puolivälierissä Sahlgren oli liian sitkeä lammas popsittavaksi Okkoselle. Okkosen suoritus oli turnauksessa kuitenkin mitä mainioin, sillä rankingpisteitä ropisi tällä kertaa varsin mukavasti. Laakso taas vei tuttuun tyyliinsä Aria varmasti ja eleettömästi vaikkakin numerot olivat näennäisesti niukat.

Ruuvi kiristyy

Kun Moilanen kuuli, että välierissä tulee vastaan Laakso, hänellä valahtivat tauoilla ahmitut piparit gepardinnahkaiselle rumputuolille. Kauhua herättivät myös Laakson tehokkaat sentterit, joita hän tuntui treenailevan aina pelien välissä. Laakso aloitti ensimmäisen pelin vahvalla painostuksella ja päätti alkurynnistyksen hienoon Spjassiin. Moilasella hiipi tässä vaiheessa epäilys lammaspaidan alle, mutta taistelu jatkui. Kalle sai käännettyä pelin itselleen ja loppujen lopuksi molempien otteluiden ratkaisumaalit syntyivät aivan pelien loppuhetkillä.

Moilanen puolusti lampaiden reviiriä menestyksekkäästi

Sahlgren pelasi todellisen trillerin, joka huipentui ratkaisuottelussa todella niukoilla marginaaleilla Jääskeläisen hyväksi. Ensimmäinen peli päättyi vasta jatkoajan jälkeen, mutta Jari kokosi itsensä toiseen peliin, jonka hän voittikin 2-0. Kolmas peli pysyi jännittävänä loppuun asti, sillä Sahlgren joutui jahtaamaan Jääskeläisen etumatkaa. Kiri ei kuitenkaan riittänyt ja Sahlgren hyytyi kalkkiviivoille. Moilanen oli helpottunut, että vastaan ei asettunutkaan seuratoveri Sahlgren vaan Mikkelin jukuri Jääskeläinen. "Nyt saattaa olla mahkut", mietti Moilanen, vaikka tukalat oltavat olivatkin tiedossa.

Pronssiottelussa Sahlgren voitti maalirikkaassa ottelussa Laakson 5-4. Jari varmisteli näin omalta osaltaan sitä, että vierailevat tähdet eivät juhli liikaa oululaisten omalla reviirillä.

Finaaliin Moilanen oli saanut aimo annoksen itseluottamusta Laakso-voitosta. Kun runkosarjan avausottelukin oli sattumoisin ollut juuri Jääskeläistä vastaan ja kuivasjärveläinen nousi siinä kolmen sentterikikan ansiosta 0-2 -lukemista 5-3 -voittoon, niin henkinen yliote oli valmis.

Ensimmäinen peli meni pitkän aikaa tasatahtiin. Jääskeläinen johti vielä lopussa 2-1, mutta kun Moilanen sai rauhoitettua peliään loppuhetkillä, oli suunnanmuutoksen aika. Ensin tasoitus ja vain muutamia sekunteja ennen loppua tyly sentterikikka maalin oikeaan reunaan. Kalle oli suhteellisen varmalla mielellä toisessa pelissä ja pystyi viemään peliä rennommin ottein. Jännitys laukesi siihen, kun Moilanen siirtyi 4-1-johtoon. Loppuun tuli ainostaan kosmeettinen Jääskeläisen kavennus ja peli päättyi 4-2. Näin Moilanen ylsi kauden ensimmäiseen turnausvoittoon ja siirtyi vakavasti uhkaamaan Sahlgrenin kärkitilaa rankingtaulukossa.

Laakso ja Jääskeläinen jatkoivat heti turnauksen jälkeen Raksilaa kohden, sillä turnausmatkaan oli yhdistetty käynti Kärppämatsissa. Vierailua siellä ei voi sanoa kotijoukkueen kannalta hyväksi peeärräksi, mutta toivottavasti turnauksesta jäi sentään parempi mieli. Laakson kiireet jatkuvat jatkossa ilmeisesti ainakin Ruotsin mestaruuskisoilla, Bostonin rahaturnauksella ja Prahan euroliigaturnauksella. Toivottavasti aikaa jää joskus myöhempäänkin Oulun vierailuun.