Turnaus 10 / 2002-03, 13.5.2003, Syynimaa

Alkusarja

Ottelut Voitot Tasapelit Tappiot Tehdyt Maalit Päästetyt Maalit Pisteet
1. Kaski Mikko 13 10 3 0 51 25 23
2. Sahlgren Jari 13 9 2 2 54 23 20
3. Niiranen Markus 13 6 6 1 48 28 18
4. Väänänen Mikko 13 8 2 3 49 33 18
5. Männikkö Erkki 13 7 4 2 35 23 18
6. Moilanen Kalle 13 7 3 3 41 32 17
7. Kellokumpu Vili 13 5 4 4 36 34 14
8. Pyykkönen Tero 13 4 3 6 34 36 11
9. Jolma Ilkka 13 3 4 6 29 35 10
10. Koivula Minna 13 3 3 7 25 39 9
11. Koivula Toni 13 3 3 7 32 41 9
12. Lämsä Tapio 13 1 4 8 27 46 6
13. Supperi Sami 13 2 2 9 23 44 6
14. Tikkanen Pauli 13 1 1 11 27 72 3

  K.M. S.J. N.M. V.M. M.E. M.K. K.V. P.T. J.I. K.M. K.T. L.T. S.S. T.P.
K.M. - 4-0 2-2 2-1 4-1 3-0 5-3 3-3 4-3 6-4 3-2 2-2 7-0 6-4
S.J. 0-4 - 6-3 6-1 3-4 2-2 8-1 3-2 4-1 1-1 6-1 5-0 4-2 6-1
N.M. 2-2 3-6 - 3-3 3-3 3-2 1-1 3-1 0-0 4-2 2-2 6-3 6-1 12-2
V.M. 1-2 1-6 3-3 - 1-1 2-4 3-2 3-2 6-3 5-2 5-3 5-3 5-1 9-1
M.E. 1-4 4-3 3-3 1-1 - 1-4 3-2 2-2 2-1 4-1 4-1 0-0 4-1 6-0
M.K. 0-3 2-2 2-3 4-2 4-1 - 1-4 2-0 4-4 5-2 4-2 5-3 3-3 5-3
K.V. 3-5 1-8 1-1 2-3 2-3 4-1 - 3-3 2-1 4-0 2-2 3-3 3-2 6-2
P.T. 3-3 2-3 1-3 2-3 2-2 0-2 3-3 - 3-5 4-3 2-4 5-1 3-2 4-2
J.I. 3-4 1-4 0-0 3-6 1-2 4-4 1-2 5-3 - 2-2 1-1 4-3 2-1 2-3
K.M. 4-6 1-1 2-4 2-5 1-4 2-5 0-4 3-4 2-2 - 2-1 2-1 2-0 2-2
K.T. 2-3 1-6 2-2 3-5 1-4 2-4 2-2 4-2 1-1 1-2 - 5-2 3-5 5-3
L.T. 2-2 0-5 3-6 3-5 0-0 3-5 3-3 1-5 3-4 1-2 2-5 - 1-1 5-3
S.S. 0-7 2-4 1-6 1-5 1-4 3-3 2-3 2-3 1-2 0-2 5-3 1-1 - 4-1
T.P. 4-6 1-6 2-12 1-9 0-6 3-5 2-6 2-4 3-2 2-2 3-5 3-5 1-4 -

Pudotuspelit

Kierros 1 Välierät Mitalipelit
Kaski Mikko 2-0
(4-0, 5-2)
Pyykkönen Tero
Sahlgren Jari 2-0
(5-1, 4-2)
Kellokumpu Vili
Niiranen Markus 0-2
(0-6, 2-3)
Moilanen Kalle
Väänänen Mikko 2-1
(2-6, 3-2j, 2-1)
Männikkö Erkki
Kaski Mikko 2-0
(4-3j, 2-1)
Moilanen Kalle
Sahlgren Jari 2-1
(1-3, 4-1, 5-3)
Väänänen Mikko
Finaalit
Kaski Mikko 1-3
(0-4, 1-3, 5-1, 2-3j)
Sahlgren Jari
Pronssi
Väänänen Mikko 2-0
(5-4, 5-4)
Moilanen Kalle

Raportti Oulun mestaruuskisoista 2003

Markus Niiranen

Oulun Mestaruusturnaus, mahtipontinen nimi turnaukselle, joka aiemmin tunnettiin Oulun Pöytäjääkiekkoilijoiden Wapputurnauksena. Viime vuosien aikana kiertopokaali on ollut kolmen pelaajan hallussa. Heistä kukin oli saapunut myös tämänkertaiseen turnaukseen tavoittelemaan himoittua kiertopokaalia.

Kauden aikana äärimmäisen tasonkohotuksen kokenut pelaajakunta joutui heti turnauksen aluksi pohtimaan kauden parhaimpia pelaajia kentän eri osa-alueille. Päätös ei ollut varmaankaan ollut helppo useammalle pelaajalle, vaan joku oli valittava useiden hyvien ehdokkaitten joukosta. Porkkanana äänestykselle oli myös virvoitusjuomasetin arvonta, jonka avulla äänestysprosentti saatiin nostettua Saddamin tyyliin sataan prosenttiin. Juotavat kuittasi mukaansa Pauli Tikkanen.

Osallistujia oli saapunut paikalle ilahduttavat 14 kpl, mikä noudattelee kauden keskiarvoa. Pitkä kausi saattoi verottaa muutaman pelaajan pois paikalta, mutta on hyvä tietää, että reserveissäkin riittää vielä porukkaa.

Alkusarja kuljettiin pitkälti kauden aikana huimasti tasoa kohti Suomen kärkeä nostaneen Kasken tahdissa. Ainoastaan Niiranen, Pyykkönen ja Lämsä kykenivät pistämään edes vähän kapuloita Kasken rattaisiin tasapelien myötä.

Kasken takana olikin vähän tasaisempaa. Sijat 2-6 ratkottiin pienillä marginaaleilla ja erehtymätön kone pisti pelaajat tiukkaan järjestykseen. Edellisessä turnauksessa yllätysputoamisen kokenut Moilanen romahti peräti kuudenneksi päästämällä yllättävän paljon maaleja.

Helpompaa ei elämä ollut ainakaan pudotuspeliviivan tuntumassa. Kellokumpu karisti pölyt jaloistaan sentään hyvissä ajoin, mutta paljon jäi spekuloitavaa etenkin Jolmalle, Niemelälle ja Koivulalle. Pyykkönen oli henkisesti voimakkain ja jaksoi punnertaa itsensä kahdeksan sakkiin.

Alkusarjan jälkeen jos tutkiskelee tilastoja tarkemmin, voi huomata pari mielenkiintoista seikkaa. Järjestys määräytyy varsin pitkälle maalimäärien mukaan. Parhaat maalintekijät ja puolustajat ovat kärjessä. SPY:n kova kaksikko Niiranen ja Kaski kärsivät koko porukasta vähiten tappioita. Huomattavaa onkin Niirasen kärsivällisyyden lisääntyminen pelitaktiikassa. Puolustus on petraantunut vuoden aikana ja pisteitäkin pystytään napsimaan pelaajalta kuin pelaajalta. Lataus turnaukseen johti tosin runsaaseen tasapelien määrään. Liekö kukaan aiemmin pelannut näin montaa tasapeliä turnauksessa?

Tässä vaiheessa suoritettiin äänestyslappujen käsittely. Kaski, Moilanen, Sahlgren ja Väänänen olivat ne kunnioitetut pelaajat, jotka pääsivät tämän kauden osalta Hall Of Fameen. Parhaimmat koko kentän hallitsijatkin tulivat selvästi esille, kun Moilanen ja Kaski keräsivät ääniä joka sarjasta. Yhteispisteet: Moilanen 15 ja Kaski 13.

Trillereitä playoffseissa


Kaski oli kiistatta kauden komeetta

Monille tuli yllätyksenä pudotuspelisarjojen pelaaminen kahdesta voitosta lukuunottamatta finaaleja, vaikka säännöissä tämä on selkeästi näin mainittu. Kenties tässä on sääntömuutoksen paikka ensi kauden Mestaruusturnauksen osalta. Alkuperäinen tarkoitus oli järjestää turnaus viikonloppuna, jolloin tällaiselle järjestelylle olisi ollutkin aikaa. Muiden kiireiden vuoksi turnaus pidettiin kuitenkin arkipäivänä, eikä turnausaikaa haluttu venyttää iltamyöhäiselle.

Jollakin saattoi alkaa puntti tutisemaan kuultuaan tämän "yllättävän" tiedon. Paineitahan siitä viimeisen voiton ottamisesta voi tulla. Selkeät neljä kaveria jatkoi kuitenkin välieriin, kun niin Pyykkönen, Kellokumpu kuin Niiranenkin lähtivät ennenaikaisesti rantalomalle. Sarjan ainoa jatkoaika nähtiin Männikön ja Väänäsen välisessä kamppailussa. Väänänen haki siitä varmasti voiton ja nosti itseluottamuksensa uudelle tasolle kohti välieräpaikkaa.

Välieräsarjassa ei ollut edes Moilasesta Kasken pysäyttäjäksi. Varma taaperrus kohti finaaleja varmistui toisessa pelissä Moilasen tyrmistyttävään omaan maaliin vastustajan päädyn kautta kimmotettuna. Raivoisa takaa-ajo ei tuottanut kuin yhden maalin Kasken korkealle arvostettua puolustusta vastaan.

Väänänen lähti ennakkoluulottomasti välieriin Sahlgrenia vastaan. Ensimmäisen pelin voitto teki tästäkin sarjasta melkoisen trillerin. Jatkossa Sahlgren löysi Väänäsen puolustuksesta ammottavan aukon, josta pystyi laittamaan läpisyöttöjä sentterille. Kauden sentterikuningas ratkaisi molempien jäljellä olevien pelien voitot varmoilla sijoituksillaan.

Pronssipelissä ei nähty masentuneiden miesten peliä. Väänäsen kunnianhimo oli hitusen verran korkeampi ja ratkaisi onnistuneen kauden päätöksen niukoilla, mutta riittävillä 5-4 voitoillaan Moilasta vastaan.

Finaaleissa Kaski oli selkeänä ennakkosuosikkina. Pulla työnnettiin heti alkuun syvälle kurkkuun, kun Sahlgren pelasi yllättäen itsensä kahden ottelun johtoasemaan. Ensimmäiset tappiot turnauksessa tulivat vaikeaan paikkaan. Kolmanteen peliin Kaski kokosi itsensä ottamalla selvän voiton. Lataus taisi mennä siihen, sillä viimeinen ratkaiseva peli meni Sahlgrenille. Tosin jännittävästi vasta jatko-ajan jälkeen. Sahlgren oli siis jälleen kerran Oulun Mestari!!

Summa Summarum


Finaalit ja pronssipelit käynnissä

- Olen toki iloinen voitosta, mutta toivoin sydämeni pohjasta, että Kaski olisi voittanut minut finaalissa, Sahlgren kommentoi voittoa tuoreeltaan. Oulun Mestaruusturnausten valta on ollut jo liikaa muutaman pelaajan harteilla ja uutta verta kaivattaisiin terävimpään kärkeen, "vaatimaton" mestari toteaa.

Väänänen oli selvästi iloisin mitalikolmikosta. Ei ole yhtään väheksyttävää voittaa kauden rankingykkönen pronssipelissä. - On keskimäärin mukavampi päättää kausi voittoon pronssisarjassa kuin tappioon finaaleissa, Väänänen ilakoi.

Kauden päätyttyä on mielenkiintoista nähdä mitä tauon aikana tapahtuu. Kestääkö pelaajisto toimettomuuden rasituksia? Menettääkö Kaski pakkiparinsa Kuivasjärven rapakon taakse? Lisää pohdintaa Sahlgrenin kausiraportissa. Hyvää kesää!