Seitsemän kautta paikallisliigaa

Jari Sahlgren

Kesän kynnyksellä on jälleen aika paketoida yksi pöytäjääkiekon Oulu-liigassa tahkottu pelikausi. Järjestyksessään kulunut kausi oli jo seitsemäs peräkkäinen, ja kyllä tässäkin tapahtumia riitti ihan kausiraportissa analysoitavaksi asti. Viiltävähköä analyysiä on luvassa seuraavilla osa-alueilla:

1) paikallisliigan tapahtumat,

2) oululaiset pelaajat kansallisessa sarjassa,

3) oululaiset maailmanliigassa,

4) joukkuekisat paikallisella ja kansallisella tasolla, sekä

5) yhteenveto ja katsaus tulevaan. Lukekaa jos jaksatte, ei sinänsä kyllä ole mikään pakko.

Paikallisrankingin voitto Arille

Paikalliskauden käsittelyn alkuun on jälleen viitattava tuttuun kaavioon paikallisliigan osalistujamääristä. Kun taulukkoa katsotaan menneen kauden osalta, niin huomataan, että ensimmäistä kertaa paikallisliigan historiassa eri osallistujien määrä kääntyi laskuun. Ja tämä huolimatta ajoittain voimallisistakin markkinointitoimenpiteistä (messutapahtumat, radiohaastattelut yms.).

Positiivista asiassa on kuitenkin se, että huolimatta eri pelaajien määrän pudotuksesta viime kauteen verrattuna (50 - 43), turnausosanottojen kokonaismäärä on edelleen nousussa. Suomeksi sanottuna tämä tarkoittaa sitä, että hieman harvempi kävi tällä kaudella kokeilemassa pelaamista turnauksissa, mutta ne, jotka osallistuivat, kävivät sitten turnauksissa aktiivisemmin kuin edellisen kauden pelurit kokonaisuudessaan. Näin kuluneella kaudella turnauksiin osallistui keskimäärin 23 pelaajaa, kun vastaava luku edelliskaudella oli 22,2 pelaajaa. Että sikäli sentään parannusta.

Kauden mittaan pelatut 1710 ottelua (viime kaudella 1583) osoittivat jälleen tason parantuneen ja ennen kaikkea laajentuneen entisestään. Vaikka rankingin kärkitiloja hallitsivat tutut nimet, kiristyy kilpailu kärjen tuntumassa kaiken aikaa. Tulevaisuuden osalta odotettavissa onkin yhä enemmän ennalta-arvaamattomia runkosarjatuloksia, yllätyksellisiä playoff-vääntöjä sekä vahvaa ristiinpelaamista. Ja tämähän vain lisää kiinnostusta lajiin entisestään.

Sitten tuloksiin. Ei voida pitää minään yllätyksenä sitä, että kauden rankingvoittajaksi nousi vakuuttavalla tavalla Ari Antinkaapo. Miehen taidot ovat olleet yleisessä tiedossa jo pitemmän aikaa, joten viime vuoden viitossijan parantuminen oli jo ennakkoon odotettavissa. Kuitenkin pieni yllätys oli se, että rankingvoitto tuli suhteellisen selkeällä 11 pisteen erolla miehen saalistettua muhkeat 168 pistettä. Kahden turnausvoiton ja neljän kakkossijan myötä voidaan sanoa, että Arin valttina oli tällä kaudella tasaisuus. Puolustus piti kauttaaltaan hyvin, ja hyökkäyspäässähän niin Arin oikea kuin vasenkin laituri tunnetaan terävän tehokkaista otteistaan. Veikkaisin, että tämä kauden 02-03 rookiesarjan SM-voittaja räväyttää myös kansallisen tason avoimessa sarjassa ensi kaudella.

Arin keskittyminen toi komeimman pokaalin. Myöskään Iikan kakkostila ei yllättänyt.

Oulu-liigan rankingin kakkossijan vei hienoilla otteilla Iikka Ala-aho (157 p.), ja lisäbonuksena tälle takavuosien koristähdelle lankesi vielä kauden päätösturnauksesta OM-pronssisija. Kolmanneksi rankingissa sijoittui Kalle Moilanen (154 p.) ja neljänneksi kahden edelliskauden rankingvoittaja Jari Sahlgren (150 p.), joka saalisti tämän lievän pettymyksen vastapainoksi OM-kisojen hopeapokaalin. Viidenneksi rankingissa sijoittui loppukaudesta hieman hyytynyt Pertti Ala-aho (135 p.), ja kuudes oli Arto Käsmä (128 p.). Mainittakoon, että kuten Iikan, myös Arton pelikautta hankaloitti hieman armeijan suorittaminen, mutta Arton osalta kausi sai parhaan mahdollisen huipentuman miehen vallattua kauden päätteeksi Oulun mestaruuden vakuuttavaan tyyliin.

Rankingin seitsemänneksi sijoittui pöytälätkäparkettien partagretzki Toni Koivula (122 p.), joka saalisti Pertin ohella ensimmäisen rankingisavoittonsa menneellä kaudella. Kahdeksas oli Antti Ala-aho (108 p.), joka missasi kauden alussa pari turnausta mm. kissan karkaamisen takia, vanavedessään (siis ei sen kissan) Miikka Itkonen (107 p.) sekä kymmenentenä Markus Niiranen (102 p.), jonka pelimotivaatio huipentui kevätauringon myötä OM-kisojen nelossijaan.

Mainittakoon vielä, että rankingtusinan täydensivät Oulun naispelaajat Maria Leivo (102 p.) sekä Minna Koivula (77 p.). Heidän takanaan löytyy vielä lukuisia lupaavia pelaajia, jotka ovat ensi kaudella tyrkyllä ihan sinne terävimpään kärkeen. Tästähän saatiin osviittaa jo kuluneen kauden loppupuolella.

Arto tekee historiaa

Tuttuun tapaan kansallisella tasolla järjestettiin seitsemän rankingkisaa, joista yhdet myös Oulussa. Oululaispelaajat osallistuivat kisoihin kiitettävällä intensiteetillä, tämä varsinkin huomioiden pitkät välimatkat etelän kisapaikkakuntiin. Ja kun puhutaan osallistumisaktiivisuudesta kansallisella tasolla, niin yksi nimi oli kiistatta ylitse muiden. Toni Koivula ei ollut turnauksissa ensi kertaa ylipappia kyydissä, vaan pidensi edelleen osallistumisputkeaan käymällä kaikki kauden rankingkisat. Ei yllätys tämäkään.

Seuraavat oululaispelaajat kävivät kansallisissa turnauksissa useammin kuin yhden kerran kaudella 05-06:

7 turnausta: T. Koivula

5 turnausta: J. Sahlgren

4 turnausta: I. Ala-aho, A. Käsmä, P. Ala-aho, K. Moilanen, M. Leivo

3 turnausta: M. Koivula, M. Itkonen, A. Antinkaapo

2 turnausta: J. Ala-aho, T. Lämsä, M. Niiranen, S. Supperi, A. Ala-aho

Tonin osallistumisaktiivisuus oli omissa sfääreissään. Arto otti ensimmäisen oululaismitalin avoimessa sarjassa.

Oululaisittain kauden huipentuma koettiin Oulun kansallisessa turnauksessa 12.11.2005, jossa Käsmä teki pronssisijallaan oululaista pöytäjääkiekkohistoriaa ottamalla kautta aikojen ensimmäisen oululaismitalin avoimessa sarjassa. Lisäksi I. Ala-aho (4.), Sahlgren (6.) ja Moilanen (8.) pitivät huolen, että turnauksesta tuli kaikkien aikojen menestyksekkäin oululaisesta perspektiivistä katsottuna. Kansallisen rankingin parhaan sijoituksen oululaisittain saavutti jokaisessa pelaamassaan viidessä turnauksessa playoffeihin selviytynyt Sahlgren, joka sijoittui kokonaisrankingissa yhdeksänneksi.

SM-kisat käytiin tänä vuonna Nurmossa oululaismenestyksen ollessa erinomaista. Veteraanisarjassa Kaakkurin Apassien johtohahmo Tapio Lämsä valtasi pronssitilan, ja samalle sijalle ylsi myös Maria Leivo naisten sarjassa. Itkosen Miikka koki niukkaakin niukemman tappion veret seisauttaneissa tulokassarjan finaaleissa, tuloksena kuitenkin arvokas hopeasija. Lisäksi Ouluun saatiin lukuisia pistesijoja mm. avoimessa sarjassa. Shillä lailla.

Kritiikin kannukset

Pahimmille oululaisille pöytälätkähulluille eivät kotimaan koitokset riittäneet. Menneelläkin kaudella pelureita vieraili maailmanliigan turnauksissa kansainvälisen pöytälätkäeliitin parissa, vai pitäisikö sanoa varjossa. Eihän sieltä mitalisijoja/mammonaa herunut, mutta ainakin pelikokemusta ja muitakin ns. elämyksiä niidenkin edestä.

Tällä kaudella tiketit ja passit pakattiin kahdelle ulkomaanmatkalle: Riga Openiin joulukuussa sekä tammikuun Ruotsin avoimiin mestaruuskisoihin. Riikaan suuntasivat Jari, Toni, Minna, Kalle ja Maria positiivisin odotuksin, varsinkin kun edellisvuonna vastaava matka oli onnistunut erinomaisesti. Vaan kuinkas sattuikaan: reissu oli surkuhupaisuudessaan sellainen, ettei vastaavaa ole ennen koettu, ainakaan meikäläisen kymmenvuotisen uran aikana. Sen lisäksi, että muovikaukalon ulkopuolella sattui kaikenlaista ikävää (lennot/majoitus/sää/paikallinen rahastus, yms.), erityisesti turnauksen järjestelyt olivat sellaista isvestijaa, ettei pahemmasta väliä. Koska kausiraportissa on hyvä olla kriittistäkin näkökulmaa pelkän hymistelyn sijasta, niin käytän tilaisuuden hyväkseni ja jaan täten tunnustuspalkinnon kauden 05-06 Riga Openille kaikkien aikojen heikoiten järjestetystä kansainvälisen tason turnauksesta. Seuraavassa muutamia perusteluja:

- Kiekkoja ei "riittänyt" varsinkaan suomalaispelaajille, jotka joutuivat verryttelemään löytämillään tuikkukynttilöillä.

- Turnausjärjestelmästä ei ollut mitään tietoa ennen kuin lohkot oli pelattu.

- Muutamat venäläispelaajat syyllistyivät sopupeleihin ja räikeisiin käytöshäiriöihin.

- Lopputulokset kerättiin pois heti kunkin kierroksen jälkeen - riippumatta siitä, olivatko kaikki ehtineet kirjata tuloksensa. Englantia ei pääsääntöisesti osattu lainkaan.

- Lopputaulukoita julkaistiin ja muuteltiin ainakin puolenkymmentä kertaa. Viimeisen sanan sai venäläisryhmä, joka tuntui muutenkin pyörittelevän järjestäjiä miten tahtoi. Järjestäjä luonnollisesti piiloutui pikaisten "komiteapäätösten" taakse.

Kaaosteorian selittämää Riga Openia kuvaa parhaiten harjoitusvälineenä käytetty "kiekko"

Mutta sitten iloisempiin asioihin. Ruotsin avoimiin mestaruuskisoihin suuntasivat tuon Riianturnauksen kävijöiden lisäksi Miikka ja Arto. Nämä kisathan ovat maailman kovatasoisin pöytälätkäturnaus, joten laadukasta vastusta riitti joka lähtöön ja runsaasti (yhteensä 175 osalistujaa). Edellisten kisojen tapaan paras oululaissijoitus lankesi Artolle, jonka sijoitus tällä kertaa oli hienosti 26. Kaiken kaikkiaan Eskilstunassa pelattu turnaus oli oikein positiivinen kokemus, mutta matkustussyistä olisi tietenkin mukavampaa, jos vastaisuudessa RM-kisat järjestettäisiin Tukholmassa.

Jättiä on horjutettu

Joukkuekisat ovat nousemassa vuosi vuodelta merkittävämpään asemaan oululaisella pöytälätkäkartalla. Toimivathan nämä erinomaisesti erityisesti Oulussa, jossa eri seuroilla on vankka merkityksensä koko liigan kannalta. Niinpä tammikuussa pelatut Oulun kolmannet joukkuemestaruuskisat olivatkin jälleen innolla odotettu tapahtuma, joka keräsikin jälleen mukavasti kuusi joukkuetta mittelemään paremmuudesta.

Team Black Horsen (I. Ala-aho, P. Ala-aho, A-Ala-aho, Käsmä) vakaana tavoitteena oli katkaista Kiekko-Lampaiden (Antinkaapo, T. Koivula, Moilanen, Sahlgren) joukkuekisojen voittoputki, mutta niinhän siinä jälleen kävi, että finaalissa K-Lampaat olivat parempia lukemin 9-6. Näin Lampaat veivät Oulun joukkuemestaruuden jo kolmannen kerran peräkkäin. Black Horse siis toiseksi, ja kolmanneksi sijoittui SPY (Niiranen, Kaski, Supperi, Virtanen).

Black Horse sai kuitenkin herkullisen revanssimahdollisuuden toukokuussa Naantalissa järjestetyissä joukkueiden SM-kisoissa, jonne ensimmäistä kertaa saatiin peräti kaksi oululaisjoukkuetta K-Lampaiden lähtiessä myös tiukasti haastamaan Suomen parhaita. Oululaisjoukkueet kohtasivat jo eliittisarjan alkulohkossa, jossa tuloksena oli 7-7 -tasapeli.

Varsinaisia nitrohetkiä koettiin sitten puolivälierissä, joihin kaavio heitti joukkueet jälleen vastakkain. Kummallakin joukkueella oli jo taskussaan makeita voittoja, joten molempien tiimien itseluottamus oli kohdallaan. K-Lampaat (Sahlgren, Moilanen, T. Koivula, Leivo) aloitti pelit hyvin, ja ennen viimeisiä neljää peliä BHT (I. Ala-aho, P. Ala-aho, Käsmä, Itkonen) sai huomata olevansa tappiolla pistein 4-6. Niissä BHT pystyi sitten venymään kolmeen voittoon Lampaiden yhtä vastaan, joten lopputulema oli jälleen 7-7! Playoffeissa ei kuitenkaan tasureita tunneta, joten ratkaisu oli haettava kummankin joukkueen nimeämän pelaajan ylimääräisen keskinäisen ottelun perusteella. Lammasleirin Moilanen lähti haastamaan BHT:n Käsmää itseluottamusta puhkuen, mutta loppujen lopuksi Arto vei pelin lukemin 3-2 ja näin BHT:n neljän joukkoon.

Kiekko-Lampaiden vuosia jatkunutta hegemonia-asemaa oli näin ensimmäistä kertaa tehokkaasti horjutettu, mutta tästä huolimatta pudonneilta Lampailta riitti runsaasti kannustusta BHT:lle mitalipeleissä. Välierissä BHT haastoi tiukasti Nuttusen tähdittämän RPJK:n, mutta niukan yhden pisteen tappion myötä tie vei pronssiotteluun. Siinä Erectus Resurgam oli sitten parempi hieman selvemmällä marginaalilla. Joka tapauksessa BHT:n neljäs ja Lampaiden kuudes sija 14:n joukkueen mittelössä ovat kelpo suorituksia. Ja ensi vuonna mitali tulee Ouluun, siitä lähdetään.

Ai niin, tässä yhteydessä on syytä mainita vielä se, että ensimmäistä kertaa pelattiin Oulu-liigan puitteissa myös nelinpeliturnaus. Seitsemän joukkueen turnauksen voittajaksi selviytyi Linnanmaan Pöytäjääkiekkoilijat (Sahlgren, Virtanen), ja toiseksi sijoittui National Lampoons (Antinkaapo, Lämsä). Paripelimestaruuskisoista soisi tulevan myös perinne, sen verran hauskaa kaikilla tuntui olevan.

K-Lampaat saavutti Oulun joukkuemestaruuden, ja lampaattaret saalistivat pokaaleja vähän joka puolelta

Yhteenveto ja katsaus tulevaan

Oulu-liigan seitsemäs kausi on näin taputeltu. Lopuksi voisin spotata kauden huippuhetket seuraaviin tekijöihin (nämä ovat luonnollisesti puhtaasti subjektiivisia valintoja):

- Minnan suoritukset kesäkuun 2005 MM-kisoissa: naisten sarjan 4. sija ja naisten joukkuekisan hopeasija.

- Kautta aikojen ensimmäinen oululaismitali kansallisen tason avoimessa sarjassa (Arto).

- Oulu-liigan ja Spy-liigan myötätuuli ja mukava ilmapiiri.

- SM-mitalisijat (Maria, Tapio L., Miikka).

- Uudet voittajat Oulu-liigan turnauksissa (Pertti ja Toni).

- Hauskat ja intensiiviset joukkuekisat.

- Kaikki uudet pelaajat!

Tulevasta ohjelmasta mainittakoon sen verran, että jo legendaariset kesäkisat tullaan järjestämään yhden viikonlopun koitoksena, mahdollisesti heinäkuussa. Kyseisen viikonlopun aikana järjestetään myös kaikille avoin ja maksuton pöytäjääkiekkoturnaus. Näihin tapahtumiin ovat kiinnostuksensa ilmaisseet myös useat kansallisen tason pelaajat Oulun ulkopuolelta, joten hieno tapahtuma lienee luvassa. Lisätietoa aiheesta luvassa tällä sivustolla.

Ja ensi kausihan onkin taas ns. MM-kausi. Ennakkokaavailujen mukaan kansallinen kausi alkaisi Oulun turnauksella lauantaina 2.9.2006. Paikalliskausi puolestaan potkaistaneen käyntiin hieman ennen kansallisen kauden alkua. Myös näistä tapahtumista tiedotetaan tarkemmin näillä sivuilla sekä suoraan postituslistalaisille.

Hauskaa kesää kaikille pöytälätkän ystäville!

Pelaajaäänestys 2005-2006

Vuosiäänestys järjestettiin kauden viimeisen turnauksen yhteydessä 26.4.2006. Jokaisessa neljässä kategoriassa sai äänestää yhtä pelaajaa (ei kuitenkaan itseään). Kolmen parhaan lisäksi hajaääniä muillekin, tässä kärki kustakin kategoriasta.

Paras puolustus

1. Kalle Moilanen, Arto Käsmä 6

3. Ari Antinkaapo 4

Paras oikea laitahyökkääjä

1. Kalle Moilanen, Ari Antinkaapo 7

Paras vasen laitahyökkääjä

1. Ari Antinkaapo 8

2. Iikka Ala-aho 6

3. Maria Leivo 2

Paras keskushyökkääjä

1. Arto Käsmä 10

2. Iikka Ala-aho 6

3. Ari Antinkaapo 3